Eka- ja Tradeka yhtymien kujanjuoksu
Tässä Jorma Kallenaution muutoin ansiokkaassa Eka- ja Tradeka-yhtymien viimeisen 25 vuoden historiassa on yksi ammottava aukko, kun siinä ei lainkaan käsitellä osuustoimintaliikkeen periaatteita ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat Tradeka-yhtymän toimintaan. Ehkä tämä ei välttämättä kuitenkaan ole kirjoittajan vika, vaan puute saattaa paremminkin aivan oikein ja tyhjentävästi vahvistaa sen, ettei aiheesta ole Ekaan liittyen enää mitään kirjoitettavaa. Historiantutkijan olisi kuitenkin voinut odottaa esittävän kysymyksen, vaikuttiko Ekan rappiokehitykseen ja punapääoman tuhoon osuustoimintaperiaatteiden unohtaminen vai liian pitkään niistä kiinni pitäminen.
Jonkinasteisen, työn tilaajan asenteita heijastavan, mutta ilmeisen oikeaanosuvan vastauksen Kallenautio kuitenkin antaa kirjoittaessaan Tradekan ja Elannon yhteistyösopimuksen päättymisen vuonna 2003 olleen sittenkin Tradekalle onnekas asia, jonka jälkeen Tradeka saattoi ongelmitta myydä valtakunnallisen E-osuuskaupan jäänteet kansainvälisille sijoitusyhtiölle. Näin tekijän mukaan siksi, että ”osuustoimintahenkisyyttä korostavan Elannon hallinnossa, jonka valmiutta markkinahenkiseen ajatteluun vielä käytännössä suuresti vähensivät Elannossa vaikuttavat vahvat poliittiset kytkökset sosialidemokraattiseen puolueeseen kuuluviin ja maan poliittisessa elämässä näkyvissä asemissa olleisiin henkilöihin, ei mitä ilmeisimmin olisi ollut vietävissä läpi yrityskauppa sijoitusyhtiölle”. Johtopäätös on muutoin oikea, joskin tässä nähty Elannon sidonnaisuus SDP:hen oli huomattavasti vähäisempää kuin se, miten Eka saattoi nojautua puolueen tukeen.
Luovutin Kallenaution käyttöön omat muistiinpanoni Ekan ja Elannon yrityssaneerauskauden vaikeilta vuosilta, joita hän on kirjassa korrektisti ja muihin lähteisiin liittäen ansiokkaasti käyttänyt. Siten minulla ei tältäkään osin ole huomauttamista Kallenaution korkeatasoisesta ja mielenkiintoisesta työstä, joka perustuu niin pitkälle objektiivisen tutkijanotteeseen kuin se ylipäätään tällaisessa tilaustyössä voi olla mahdollista.
Se mikä johti E-osuuskauppaliikkeen yrityssaneeraukseen on tietenkin pitkä historia, joka alkaa jo paljon ennen vuoden 1983 Eka-yhtymän synnyttänyttä suurfuusiota. Kallenautio käsittelee toki asiantuntevasti ja avoimesti kaikkia niitä virheitä, joita uudessa liikkeessä ja sen tytäryhtiöissä Kansassa ja Hakassa tehtiin, mutta ei oikein anna vastauksia siihen miksi niitä tehtiin tai miksi niihin ei puututtu ajoissa.
Liikkeen kriisikehityksen dramaattiset vaiheet lokakuun 1993 kriisiviikolla käydään yksityiskohtaisesti lävitse. Viimeinen niitti oli toimittaja Harri Vänskän 18.10. Ylen radiouutisille laatima uutinen siitä, miten Eka oli ajautunut konkurssin partaalle. Uutinen käynnisti säästökassatalletusten paon, joka kaksi päivää myöhemmin pakotti Ekan hakeutumaan yrityssaneeraukseen. Kallenautio yrittää selvittää uutisoinnin taustaa ja lähteitä ja kohdistaa epäilyt ennen muuta silloiseen Kansallis-Osake-Pankkiin. Kallenautio kirjoittaa, että ”epäilyksiä jonkun tahon asialla toimimisesta oli omiaan vahvistamaan se, että Vänskä siirtyi sittemmin, helmikuussa 1995, Yleisradiosta [KOP ryhmään kuuluneen] Pohjolan tiedotusjohtajaksi”. Tällaisiin epäilyihin liittyvien sattumusten kirjaaminen ei ole toki sopimatonta tämänkaltaisessa historiankirjoituksessa. Toisaalta olisi voinut samalla tavoin kirjoittaa myös joistain Ekan ja Kansan hyväksi toimineista mahdollisista kytkennöistä.
On kuitenkin vaikea uskoa, että Eka olisi ilman yhtä radiouutista selvinnyt vaikeuksistaan joutumatta yrityssaneeraukseen tai konkurssiin, eikä Kallenautiokaan niin väitä. Mutta syitä Ekan vaikeuksiin löytyy perustellusti monilta yhtymän ulkopuolisiltakin tahoilta, kuten pankkien ja monien nimeltä mainittujen pankinjohtajien ratkaisuista ja käyttäytymisestä sekä ennen yrityssaneerausta että sen aikana. Tätä kirjaa kannattaakin siksi lukea rinnan Markku Kuisman Kansallispankin historian ja muidenkin ajan talouskriisiä sivuavien teosten kanssa, jolloin ymmärtää paremmin miten monet suomalaisoloissa jättiyrityksetkin joutuivat lastuiksi raivoavan myrskyn laineilla.
Helmikuu 2010
