Henning Mankell, Firewall. Vintage, 534 s., Reading 2004; Henning Mankell, Pyramiden. Leopard, 440 s., Avesta 2006

Kurt Wallander1218994985_pyramiden.JPG

Olen lukenut useimmat Henning Mankellin dekkareista ja yleensä niistä pitänyt. Aivan erityisesti olen pitänyt sarjasta, jossa päähenkilö on ystadilainen rikoskomisario Kurt Wallander. Siihen että pitäisi jostain kirjasta ei kuitenkaan riitä pelkästään se, että kirjailija edustaa sellaista radikaalia yhteiskunnallista katsomusta, heikomman puolelle asettautumista ja varsinkin viimeisissä teoksissa korostunutta voimakasta globalisaation ja – näin voinee sanoa taustaltaan ja asenteiltaan hyvin 60-lukulaisesta kirjoittajasta – imperialismin vastaista asennoitumista, joka miellyttää minua. Tarvitaan myös sujuvuutta, arkirealismia ja rikosromaaneihin parhaimmillaan kuuluvaa huolellista paneutumista yksityiskohtiin, jotta kirjan parissa jaksaisi viihtyä ja viipyä. Tätä kaikkea on Mankell parhaimmillaan myös tarjonnut.

Jo vuonna 1998 ilmestynyt (ja vuonna 2000 suomennettu) Firewall (Brandvägg) on viimeinen varsinainen Wallander-sarjan dekkari, joskin sen jälkeen on vielä ilmestynyt 1400031532.jpgInnan frosten jossa päähenkilö on pitkään itseään etsinyt ja lopulta poliisiksi päätynyt Kurt Wallanderin tytär Linda. Pyramiden on kirjoitettu ja julkaistu vuosi Firewallin jälkeen ja on kokoelma pidempiä itsessään jo kirjanmittaisia novelleja tapauksista Wallanderin poliisiuran varhaisemmilta vuosilta.

Harvat sarjat jaksavat kantaa loputtomiin ja myös Mankellin oli korkea aika lopettaa Wallander-sarja, joka monista ansioistaan huolimatta alkoi jo toistaa itseään. Lukijaväsymystä ei helpota myöskään Mankellin viipyileväksi tai suorastaan jaarittelevaksi kuvattu kerrontatyyli. Tätäkin enemmän minua on viimeisimmissä Wallander-kirjoissa kuitenkin häirinnyt juonirakenteen paisuminen ja karkaaminen käsistä tavalla, jossa sekä peruskuvion että sen yksityiskohtien uskottavuus – joihin Wallander-sarjan tyyppiset rikosromaanit perustuvat – joutuu liian suurelle koetukselle.

Tästä Brandväggin uskottavuutta kalvavasta eräänlaisesta megalomaniasta Pyramiden on kuitenkin jokseenkin vapaa ja jää nyt viimeksi lukemanani Mankellin dekkarina mieleen myös hänen parhaanaan.

Elokuu 2008