Erkki Vettenniemi on historiantutkija ja harrastuksensa vakavasti ottava pitkän matkan hölkkääjä, siis saman hengen lapsia kuin tätä kirjoittava kaimansakin, tosin molempiin minua perusteellisemmin omistautuneena.
Vettenniemen useat ulottuvuudet yhdistyvät hänen suomalaisen juoksun varhaisvarheita selvittävässä tuoreessa suurtyössään. Kirjan perusteellisuus ja vankka tutkijanote puhuttelee lähinnä historioitsijoita: kirja ei todellakaan ole suunnattu senteistä ja sekunneista kiinnostuneille penkkiurheilijoille. Ja vaikka Tahko Pihkala, Viktor Heikel, Ivar Wilskman ja muut urheiluelämämme perustajahahmot esiintyvät kirjassa laajasti, ei se liioin tarjoa juurikaan uutta aineistoa urheilun henkilöhistoriasta kiinnostuneille. Vettennimen perushaaste on kertoa miten Suomesta yht’äkkiä Hannes Kolehmaisen vuoden 1912 Tukholman olympiakisamenestyksen jälkeen tuli muutamaksi kymmeneksi vuodeksi johtava juoksun suurvalta maailmassa?
En ole aivan varma selvittääkö Vettenniemikään tätä tyhjentävästi. Sen hänen 1637 lähdeviitteellä varustettu työnsä kuitenkin kertoo ettei se ainakaan johtunut mistään laajalle levinneestä kansallisesta juoksuperinteestä ja -harrastuksesta. Päinvastoin: juoksua pidettiin Suomessakin vielä vuosisadan vaihteen jälkeen epäluonnollisena liikkumistapana ja kylähullujen harrastuksena, jossa harvat kilpailut olivat lähinnä kansanhuveja joissa rekordien tavoittelu oli enintään sivuosassa. Miten muuten olisi voinut ollatkaan, kun metrijärjestelmään perustuvasta matkojen standardisoimisesta ei vielä tiedetty mitään eikä urheilukenttiä ollut olemassakaan, vaan kilpailuareenoina olivat maantiet ja raviradat, parhaimmillaan Turun ja Helsingin velodromit.
Tarinansa Vettenniemi kertoo laajempaan aineistoon perustuen kuin kukaan aiemmin aihetta sivunnut tutkija. Materiaalia on ollut käytössä poikkeuksellisen paljon. Ehkä liikaakin, sillä se mitä tekijä on halunnut sanoa ei kovin helpolla aukea. Alansa perusteoksena kirja kuitenkin on kivijalka, johon jatkossa muut tulevat saman aiheen käsittelyn perustamaan.
kesäkuu 2006
