Pocket Books, 337 s., Reading 2005
Frances Drake merirosvona ja imperialismin esikuvana
Frances Drake on jokaiselle britille tunnettu sankarihahmo, vaikka hänen maineensa onkin rapistunut Englannin siirtomaavallan purkamisen mukana. Draken maine kasvoi ja sitä säädeltiin yhtaikaa britti-imperiumin laajentamisen kanssa, ja Drakelle varattiin keskeinen rooli sen edelläkävijänä. Huippunsa tämä sai viktoriaanisella kaudella 1800-luvulla, mutta sitkeästi imperialistinen sankaripalvonta tuntui vielä minun käydessäni Englannissa koulua 1950-luvulla.
Stephen Cooten perusteellinen, mutta hyvin sujuvalukuinen ja laajuudeltaan hallinnassa pysyvä uusi elämäkerta ei sankarikuvaa kiillota. Drake oli todellisuudessa orjakauppias ja puolivaltiollinen merirosvo, joka harjoitti ammattimaista ryöstelyä kuningatar Elisabethin nimissä. Rosvouden kohteena olivat espanjalaiset laivat ja uuden maailman siirtokunnat. Draken kaapparilaivojen toiminta oli puolivaltiollista terrorismia, josta Elisabeth aina tarvittaessa saattoi ottaa etäisyyttä. Drake puolestaan kiersi tai rikkoi kuningattaran selviä ohjeita, silloin kun hänen henkilökohtaiset intressinsä sitä perustelivat. Valtio oli ulkoistanut rosvouksen jokaista ryöstöretkeä varten erikseen perustetuille osakkuusyrityksille, joissa myös kuningatar useimmiten oli itsekin osakkaana, mutta ei yksin määräävässä asemassa.
Espanjan ja Englannin – kyse ei vielä ollut Britanniasta, koska Skotlanti oli itsenäinen kuningaskunta – vihollisuudet olivat ennen muuta merisodankäyntiä. Ne huipentuivat Espanjan Filip II kokoamaan suureen armadaan, jonka oli määrä nujertaa Englanti ja avata Kanaalin yli rahdattaville maajoukoille mahdollisuuden marssia Lontooseen v. 1588. Yritys päättyi onnettomasti,. Legendan mukaan Drake Englantilaislaivaston amiraalina oli voiton arkkitehti, mutta todellisuudessa olosuhteilla ja hyvällä tuurilla oli ehkä suurempi osuus, eikä Drake kyennyt täyttämään toimeksiantoa kotisatamiin paenneen armadan lopullisesta tuhoamisesta. Se olisi voinut olla hyvinkin mahdollista, ellei Drake jälleen olisi jättänyt piittaamatta annetuista ohjeista ja asettanut omia rosvoushankkeitaa etusijalle.
Espanjan ja Englannin vihollisuudet olivat uskonsotia, jossa katolilaisten ja protestanttien vihanpito ja käytetyt menetelmät ylittävät sen, mihin ainakaan valtiot sodissa turvautuvat. Protestanttisessa Euroopassa kauhisteltiin syyttäkin katolista inkvisitiota, mutta eivät protestanttien omat aseet ja menetelmät yhtään puhtaampia olleet. Kuvaan kuuluu, että Drake oli harras protestantti, joka pakotti miehistönsä päivittäisiin jumalanpalveluksiin, ahtaalle joutuessaan kaksikin kertaa päivässä. Jumalaan vetoamisen ohella pakkohartaudet olivat myös laivaston kurinpitoväline.
Drake ei kuitenkaan ollut vain ahne, julma ja itsepäinen kaapparikapteeni, vaan myös karismaattinen johtaja, rohkea merimies ja taitava purjehtija. Menestyksekkäiden ryöstöretkien ohella historiaan jää hänen yli kolme vuotta kestänyt maailmanympäripurjehduksensa vuosina 1577-81, joka järkytti siihen saakka maailman meriä hallinneen Espanjan yksinvaltaa. Se tuotti paitsi mainetta myös mammonaa. John Maynard Keynesin rahapoliittisessa pääteoksessa A Treatise on Money nimeää Draken matkaltaan tuoman saaliin Englannin ulkomaisen investointitoiminnan perustaksi. Elisabeth maksoi saaliillaan koko ulkomaanvelkansa ja sijoitti loput Levantin kauppakomppaniaa, joka oli Itä-Intian kauppakomppanian suora edeltäjä. Jatko onkin sitten siirtomaa-imperialismin tunnettua historiaa.
Elokuu 2005
