Alhamra, Islamabad 2001 (1. painos Englannissa 1998
Peilisodan antisankareita
Pakistanilaissyntyinen Oxfordissa opiskellut Tariq Ali tuli tunnetuksi yhtenä vuoden 1968 opiskelijaliikkeen johtajista Englannissa. Tuottelias Ali kirjoitti paljon politiikkaa ja historiaa käsitteleviä teoksia ja teki elokuviakin, ennen kuin julkaisi ensimmäisen romaaninsa v. 1990. Vaikka Ali on julkaissut jo useitakin romaaneja, voi häntä edelleen pitää ensisijaisesti poliittisena kirjoittajana, ellei suorastaan aktivistina. Hän kuuluu sekä kustannusyhtiö Verson johtajistoon että New Left Review-lehden toimituskuntaan.
Fear of Mirrors on kommunismin romahduksen jälkeen kirjoitettu tilinteko kommunismin kanssa. Ei niin, että Ali milloinkaan olisi neuvostojärjestelmän kannattaja. Ali kuuluu siihen uusvasemmiston 60-lukulaiseen polveen, joka ei koskaan ole stalinismille tai sen brezhneviläisille perillisille kumartanut. Moskovasta katsottuna hän kävi vaarallisesta trotskilaisesta.
Tariq Alin romaanissa Vladimir Meyer, professorinvirkansa Saksan jälleenyhdistämisen jälkeen menettänyt DDR-läinen dissidenttikommunisti, selvittää kommunististen vanhempiensa menneisyyttä komintern-agentteina itselleen ja Länsi-Saksaan jo aiemmin loikannutta ja siellä näyttävää karriääriä SPD:ssä luovalle pojalleen. Vlady on aikanaan pelastanut DDR:ssä vierastyöntekijänä asuneen vietnamilaisystävänsä Saon hengen tämän jouduttua paikallisten skinien pahoinpitelemäksi. Markkinareformeja toteuttavassa Vietnamissa Saosta on tullut entisen Neuvostoliiton tuotteilla asekauppoja tekevä sikarikas liikemies, joka venäläiskontaktiensa avulla saa ostettua Vladyn vanhempien KGB-kansiot.
KGB-arkistoista paljastuva totuus on Vladylle järkytys. Vladyn äiti Gertrude osoittautuu apuriksi, joka houkutteli Vladyn isän Ludwigin Stalinin agenttien järjestämään murhaväijytykseen vuonna 1937. Näin siksi, että mm Kim Philbyn rekrytoijana kunnostautunut Ludwig oli Stalinin puhdistusten kauhistuttamana päättänyt katkaista siteensä Moskovaan ja loikata länteen.
Lisää paljastuksia seuraa. Gertrude petti myös DDR:n demokratisointia ajaneet dissidenttikommunistit, joiden äitihahmo hän oli. Gertude raportoi kaiken DDR:n vakoilupomo Klaus Winterille, joka itsekin andropovilais-gorbatshevilaisena uudistajana manipuloi ryhmää omiin tarkoituksiinsa. Lopulta selviää, että Winter suojeli Vladya todennäköisimmin siksi, että hän eikä Ludwig oli Vladyn todellinen isä.
Monimutkainen ja monitasoinen kertomus pysyy kuitenkin melko hyvin kasassa ja on muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta myös sillä tavoin hyvin uskottava, että voisi olla tosikin. Tariq Ali tuntee ajan historian ja sekoittaa kertomukseen Philbyn ohella muitakin reaalisesti olemassa olleita henkilöitä heidän omilla nimillään. Muissa henkilöissä on myös selvästi todellisilta esikuvilta lainattuja piirteitä. Klaus Winter esimerkiksi on hyvin Stasin legendaarisen vakoilupäällikön Markus Wolffin kaltainen hahmo, kun taas Ludwig on ilmiselvästi Philbyn värvääjän ja Sveitsissä murhatun Ignace Reissin hahmo.
Tariq Alin romaani on mielenkiintoisempi historiallisena avainromaanina kuin kaunokirjallisena suorituksena. Kirjan henkilöhahmot jäävät enemmän arkistoista poimituiksi kuin eläviksi ihmisiksi.
huhtikuu 2005
