Fred Halliday: Two Hours that Shook the World. September 11, 2001: Causes & Consequences

Fredh.jpg

Saqi Books, 154 s., Lontoo 2002

Terrorismin ja fundamentalismin maailma

Fred Hallidayn esseekokoelman nimi on sovellutus John Reedin klassisesta kuvauksesta bolshevikkivallankumouksesta Kymmenen päivää jotka järisyttivät maailmaa. Hallidayn kirjasta ei varmaan samanlaista klassikkoa tule. En kuitenkaan pidä kovin suurena liioitteluna kirjan kanteen otettua lainausta The Observer-lehden kirja-arvostelusta, jonka mukaan kyse on ”ylivoimaisesti parhaas- ta syyskuun 11. päivän katastrofia käsittelevästä kirjasta”. Tämä ei tietenkään sulje pois että parempiakin voidaan vielä kirjoittaa.

Mikään syyskuun 11. päivän dramaattisten tapahtumien kuvaus tai terrorismiverkostojen analyysi Hallidayn kirja ei ole. Al Qaidaa tuskin edes mainitaan kirjassa. Kyseessä on kokoelma osin aiemmin julkaistuja, mutta kuitenkin hyvin toisiinsa liittyviä artikkeleita ja esseitä islamista, terrorismista ja kansainvälisistä suhteista yleensä.

Halliday on lähi-itään erikoistunut kansainvälisen politiikan professori London School of Economics’ssa ja julkaissut aiemmin useita kirjoja aiheesta. Halliday käsittelee ns. lännen ja ns. islamilaisen maailman vastakkainasettulua monipuolisesti ja asiantuntevasti. Itse asiassa hän torjuu koko yksinkertaistavan asetelman, jonka markkinoinnissa erityisesti Samuel Huntingdon on bestsellerillään The Clash of Civilizations kunnostautunut.

Hyvin tervetullut on esim. tapa jolla Halliday analysoi erilaisia fundamentalismeja. Kaikki muslimit eivät ole fundamentalisteja tai terrorismin hyväksyjiä, eivätkä kaikki terroristit suinkaan ole muslimeja. Kuten Halliday historian ja nykyisyyden hyvin tuntien dokumentoi, löytyy fundamentalismia ja myös terrorismin käyttöä kaikista uskontokunnista, ml. juutalaisuudesta.

Vielä oleellisempaa on, että myös valtiot voivat harjoittaa terrorismia – itse asiassa koko Ranskan vallankumouksen ajalta periytyvä käsite on alunperin liittynyt vallankumouksellisen valtion vastustajiinsa kohdistuneeseen väkivaltaan. Samaa Leninin soveltamaa terrorismia on avoimesti puolustanut myös Trotski. Itse asiassa Hallidayn mukaan enin osa menneistä ja nykyisistä terroriteoista on vallassaolijoiden toimeenpanemia ja suunnattu niitä vastaan, joilla valtaa ei ole.

Tämä ei suinkaan tarkoita erilaisten terroritekojen suhteellistamista. Halliday tuomitsee yksiselitteisesti kaiken terrorin käytön ja huomauttaa myös sen tuloksettomuudesta.

Islamin maailman hyvin tunteva Halliday käsittelee kattavasti myös islamofobiaa – islamilaisuuden pelkoa – ja islaminvastaisuuden erilaisia ilmentymiä. Näiden ilmiöiden tunteminen, tuomitseminen ja niitä vastaan toimiminen on yhtä tärkeätä kuin antisemitisminkin kyseessä ollessa.

heinäkuu 2002