WSOY, 254 s., Juva 2001
Tulkintoja talvisodan rauhasta
Miksi Suomi torjui länsimaiden avuntarjouksen maaliskuussa 1940 ja taipui Moskovan rauhaan, jossa se menetti Viipurin ja Karjalan ja jonka seurauksena yli kymmenesosa väestöstä joutui evakoksi? Heikki Ylikangas hylkää käsityksen, jonka mukaan se olisi johtunut tarjotun länsiavun riittämättömyydestä ja epävarmuudesta sekä Suomen puolustuksen uhkaavasta romahduksesta. Ylikankaan mukaan se johtui Rytin ja Tannerin helmikuun lopulla saamasta T.M. Kivimäen välittämästä marsalkka Göringin viestistä, jossa Suomea kehotettiin hyväksymään Neuvostoliiton sanelemat raskaat rauhanehdot ja säilyttämään itsenäisyytensä, sillä Saksa takaisi, että Suomi saisi Saksan Venäjälle tekemän hyökkäyksen jälkeen menetyksensä korkojen kera takaisin.
Göringin viesti on ollut aikaisemmillekin talvisodan historiankirjoittajille tunnettu asia, mutta Ylikankaan mielestä he eivät ole antaneet sille asianmukaista painoa. Ylikangas korottaa sen omassa talvisotatulkinnassaan suorastaan ratkaisevaksi asiaksi, joka sai pääministeri Rytin ja ulkoministeri Tannerin taipumaan rauhaan ja taivuttamaan myös hallituksen enemmistön kannalleen.
Tämän teesin varaan Ylikangas on rakentanut Suomen Kansallisteatterissa viime vuonna ensi-iltansa saaneen Kun Summa petti -näytelmänsä. Näytelmässä esitetty tulkinta tapahtuneesta herätti melkoisen polemiikin, joka sai Ylikankaan kirjoittamaan laajemman 100-sivuisen historiallisen artikkelin, jossa hän perustelee teesiään ja vastaa arvostelijoilleen. Tulkintani talvisodasta -kirja koostuu tämän artikkelin ja alkuperäisen näytelmäkäsikirjoituksen lisäksi v. 1989 ensi-iltansa saaneen Tie talvisotaan -näytelmän käsikirjoituksesta.
En ole kumpaakaan näytelmää teatterissa nähnyt enkä osaa arvioida, mitä ohjaajat ovat saaneet niistä irti. Toistaiseksi arvostan kuitenkin Ylikangasta (vielä) enemmän historiantutkijana kuin näytelmäkirjailijana, sillä en oikein koe uskottavaksi näyttämölle istutettuja sodanajan johtajiemme stereotyyppejä.
Historiantutkijana ja -tulkitsijana Ylikangas kuuluu Suomen ehdottomaan eliittiin. Hänen taipumuksensa kärjistämiseen ja ehdottomuuteen tulkinnoissa on synnyttänyt monia värikkäitä polemiikkeja, jotka ovat olleet sivullisillekin herkullista antia. Näin on myös talvisotapolemiikin suhteen.
Epäilen, että kyse on Ylikankaan tarkoituksella käyttämästä metodista ravistaa totuttuja historiankäsityksiä ja saada suppeita asianharrastajapiirejä laajempi lukijakunta kiinnostumaan käsitellyistä aiheista, eikä siitä voi kuin kiittää. Entä kuka sitten on ”oikeassa” tuon Göringin viestin merkityksen suhteen, Ylikangas vai hänen arvostelijansa? On vähän banaalia todeta, että ”totuus” asettunee johonkin ääripäiden välille. Historiantutkimuksessa toteutuu, ainakin joskus ja joissain asioissa, dialektiikka. Sen perusteella uskon, että tuleva historiankirjoitus tulee olemaan jonkinlainen synteesi nyt esitettyjen kärjekkäiden näkemysten välissä. Oma käsitykseni on näin ollen se, että Ryti ja Tanner saivat Göringin viestistä itselleen lisävakuutusta tehdäkseen ratkaisun, joka tuskin olisi muutoinkaan ollut vältettävissä.
Joulukuu 2001
