Vaikka olen suhtautunut epäluuloisesti siihen tuovatko Euroopan poliittisten puolueiden tarjoamat kärkiehdokkaat komission johtoon mitään lisäarvoa vaaliasetelmiin, on nyt lausuttava kiitos europarlamentin puhemies ja sosialistien kärkiehdokas Martin Schulzille komission ja Euroopan keskuspankin vallitsevan euro-ortodoksian kyseenalaistamisesta.
Schulz esittää rahaliiton 22 vuotta vanhan vakaussopimuksen kriteereiden uudelleenarvioimista, koska 60 prosentin velka-aste ja 3 % julkisen talouden alijäämärajat ovat liian jäykkiä ja estävät järkevän keynesiläisen kasvua ja työllisyyttä ylläpitävän suhdannepolitiikan harjoittamisen.
Havainto ei sinänsä ole uusi. Enempi vähempi kaikki ekonomistit ovat sanoneet saman. Luultavasti myös ns. vastuullisten europoliitikoiden enemmistölle asia on ollut selvä, mutta kaikki ovat sisäistäneet sen tietynlaisen omertan lain, joka kieltää EMU:n perusteiden kyseenalaistamisen. Vain harvoin pokka pettää, kuten komission silloiselta puheenjohtajalta Romano Prodilta, joka sai jumalten tuomion tultuaan rehellisyyden puuskassa kutsuneeksi vakaussopimusta ”typeräksi”.
Niinpä vielä kaksi vuotta sitten koko euroeliitti oli kuuliaisesti hyväksymässä Euroopan oikeistojohtajien kokouksessa sovittua, vakauskriteereitä edelleen tiukentavaa finanssipaktia. Minäkin saatoin siitä todeta vain, että parhaassa tapauksessa se on harmiton, mutta pahimmassa katastrofaalinen.
Sama kritiikittömyys koskee myös eurokriisin hoitoa, mikä on, markkinavoimien säikyttämisen pelossa, tapahtunut yhden ainoan kulloinkin auktorisoidun vaihtoehdon nimeen vannoen. Vielä oppositiossa saatoimme suomalaisina sosialidemokraatteina äänestää Kreikan ensimmäistä tukipakettia vastaan. Näimme ettei se sijoittajavastuun puuttuessa tulisi toimimaan eikä riittämään, missä olimme oikeassa. Minkään Suomen kokoisen maan hallituksen rahkeet eivät yksin olisi riittäneet valitun linjan muuttamiseen, mutta olemme sentään voineet varmistaa itsellemme vakuusvaatimuksilla hivenen muita turvatumman aseman sekä hivuttamaan vähitellen myös sijoittajavastuuta mukaan uusiin eurokriisien toistumisen ehkäisemiseksi tehtyihin ratkaisuihin. Saksalaisjohtoisen valtavirran myötäily on Suomen hallituksen oikeistolle ollut luontevaa, vasemmistolle se on ollut taipumista olosuhteisiin, joita emme yksin voi muuttaa.
Siksi on erittäin tervetullutta, että talous- ja rahapolitiikan hoito nostetaan myös eurooppalaisella tasolla vaaliteemaksi. Schulzin avaus on saanut tukea mm. Italian uudelta pääministeriltä Matteo Renziltä. Suomessa oivan tilaisuuden kalliiksi ja tehottomaksi osoittautuneen, komission kiristyspolitiikan nimeen vannoneen eurokriisin hoidon kritiikkiin tarjoaa sen yhden päävastuullisen Olli Rehnin ehdokkuus europarlamenttiin. Selkeimmin hänen haastajakseen on ryhtynyt SDP:n ehdokaslistoilta Timo Harakka, jonka vastailmestynyt kirja Suuri kiristys, Tie ulos eurokriisistä kertoo hyvin perustellulla tavalla miksi ja miten Rehnin linja on osoittautunut turmiolliseksi niin Etelä-Euroopan kriisimaille kuin Pohjois-Euroopan maksajamaillekin.
21.4. 2014
