Loppusyksystä on syntynyt mielenkiintoista keskustelua työeläkeyhtiöiden asemasta. Laukaisijana on ollut Kuntien eläkevakuutusyhtiö Kevan johdon kohtuuttomiksi koetut palkkausedut, jotka kuitenkin ovat osoittautuneet jopa vaatimattomiksi yksityisten eläkevakuutusyhtiöiden johdon itselleen järjestämiin etuihin nähden.
Työeläkeyhtiöt syntyivät Suomeen yli 50 vuotta sitten työeläkejärjestelmän säätämisen myötä tyypillisenä korporaatiokauden kompromissina. Työntekijät saivat eläkkeensä ja edustajansa niiden rahoitusta ja jakamista varten perustettujen yksityisten työeläkeyhtiöiden hallintoon, työnantajat saivat enimmän osan maksamistaan eläkemaksuista käyttöönsä automaattisen takaisinlainauksen kautta. Tärkeintä on, että maa sai turvallisen ja kestävän eläkejärjestelmän, jonka sisään ei ole viritetty merkittävää eläkepommia.
Järjestelmä on sinänsä toiminut hyvin ja varmasti, ja kyse onkin siitä voisiko se toimia vielä paremmin ja myös niin, että siihen sisältyvä periaatteellinen epäkohta julkisen vallan käytön tietynasteisesta yksityistämisestä poistuisi. Työeläkeyhtiöillä ei ole todellista kilpailuasetelmaa. Niiden keräämät maksut ja maksamat eläkkeet ovat tarkoin lailla säädettyjä eikä sijoitustoimintakaan onneksi ole kokonaan vapaata sääntelystä ja valvonnasta. Kilpailua voidaan käydä lähinnä vain asiakkaiden houkuttelemisessa keinoin, jotka eivät tuo kansantaloudelle lisäarvoa.
Erityisen mielenkiintoista on se, että aloitteellisia ovat olleet oikeistolaiset ja porvarilliset edustajat, joiden taka-ajatuksia voi aina terveesti epäillä. Mutta silloin kun he vetoavat siihen, että julkinen monopoli on parempi kuin yksityinen näennäiskilpailu, ei vasemmistolainen sydän voi olla tälle sykähtämättä. Aikanaan sosialidemokraatit halusivat pääomavirtojen parempaa ohjausta, eikä tavoite ole suinkaan menettänyt ajankohtaisuuttaan. Tässä olisi siihenkin keino tarjolla.
15.12. 2013
