Palasin kolmen päivän tiiviiltä matkalta Israeliin ja palestiinalaisalueille. Tapasin mm. Israelin presidentin, pääministerin, oikeusministerin, kv. suhteiden ja strategia-asiain ministerin, oppositiojohtajan sekä palestiinalaisten presidentin ja ulkoministerin sekä Geneven rauhanaloitteessa mukana olevia ihmisiä molemmilta puolilta.
Ajankohta voi olla Lähi-Idän tulevaisuudelle ratkaiseva. EU:ssa ja kaikkialla muuallakin on koko ajan kasvanut huoli siitä, että jo kaksikymmentä vuotta työn alla ja osapuolten eri yhteyksissä periaatteessa hyväksymä kahden valtion malli, jossa Israel ja itsenäinen, yhtenäinen ja elinkelpoinen palestiinalaisvaltio voivat elää rauhassa ja turvallisesti rinnakkain, on jatkuvan siirtokuntarakentamisen seurauksena käymässä kohta käytännössä mahdottomaksi toteuttaa. Sen jälkeen tilanne muuttuu kokonaan, eikä se yksi valtio voi kestävällä tavalla olla Israelin hallinnoima valtio toisen luokan palestiinalaisasukkaineen.
Tämän huolen jakavat yhä useammat israelilaiset ja palestiinalaiset, joiden selvä enemmistö edelleen haluaa nähdä kahden valtion mallin toteutuvan, mutta jotka samanaikaisesti suhtautuvat epäillen johtajiensä haluun ja/tai kykyyn toimia sen toteuttamiseksi. Uutta tilanteessa on kuitenkin se, että nyt on Yhdysvalloissa toisen kautensa varmistanut presidentti ja uusi ulkoministeri John Kerry, joka on vahvasti sitoutunut rauhanprosessin satamaan saattamiseen. Tilanteeseen yhä turhautuneempi EU on myös valmis tukemaan neuvotteluja ja käyttämään vaikutusvaltaansa kaikkiin osapuoliin ja Arabiliitto on juuri hyväksynyt uuden kannanoton vanhasta rauhansuunnitelmastaan, jossa aiempaa selvemmin todetaan että ratkaisun pohjana voivat olla vain 1967 rajat yhdessä sovituin vaihdoin.
Kävin myös Gazassa, jossa University of Palestine antoi minulle kunniatohtoruuden. Kiitospuheessani korostin ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion sekä erityisesti naisten oikeuksien kunnioittamista ja heidän voimaannuttamistaan valtionrakentamisen välttämättöminä rakennuspuina. Korostin myös koulutusta, jonka merkitystä sekä suomalaiset että ja palestiinalaiset painottavat samalla tavalla. Yksin Gazassa hyvin vaikeissa olosuhteissa on viisi yliopistoa ja kaikki gazalaiset lapset käyvät peruskoulun ja useimmat haluavat jatkaa korkeimpiin oppiarvoihin saakka.
Gazan olosuhteille kuitenkin kuvaavaa on, että mitä enemmän koulutusta on hankkinut sen vähäisemmät ovat työllistymismahdollisuudet saarronalaisen taloutensa romahduksen kokeneiden ja UNRWAn ja muiden avustusjärjestöjen tuella valtaosaltaan elävien ihmisten asuttamalla Helsingin kokoisella luonnonvarattomalla maakaistaleella, jonne on ahdettu 1,7 miljoonaa palestiinalaista. Heidän asemansa helpottaminen on kiireisin asia, joka tukee myös rauhanneuvottelujen aloittamista ja hyvään päätökseen saattamista.
23.5. 2013
