Tein ulkoministerivierailun Intiaan. Vain muutamaa viikkoa aikaisemmin julkaistiin Suomen ensimmäinen Intia-suhteiden toimintaohjelma, jonka ulkoministeriö oli laatinut laajassa yhteistyössä muiden ministeröiden, kansalaisjärjestöjen, elinkeinoelämän ja tutkija- ja opetusyhteisön edustajien kanssa. Se ei varsinaisesti sisältänyt uusia mullistavia avauksia, mutta heijastaa monien suomalaistahojen kasvavaa kiinnostusta yhteistyön ja kanssakäymisen lisäämiseen Intian kanssa.
Tämä on odotettua ja perusteltua. Intia on maailman toiseksi väkirikkain valtio ja nousee väestömäärältään tulevaisuudessa Kiinankin ohitse. Intian talous kasvaa ja kehittyy koko ajan lähes kiinalaista vauhtia. Intia on hyvää vauhtia nousemassa tärkeäksi maailmanlaajuiseksi toimijaksi ja vastuunkantajaksi ja sen pyrkimys saada pysyvä edustus YK:n turvallisuusneuvostossa on hyvin perusteltu. Intialla on myös valtavia eriarvoisuuteen, köyhyyteen ja ihmisoikeuksiin liittyviä haasteita, mutta se on ollut myös vakiintunut ja toimiva demokratia pitempään kuin monet EU:n jäsenvaltiot.
Kauppa- ja taloussuhteet ovat päällimmäisinä Suomen ja Intian suhteissa ja niissä on edelleen paljon sekä kehittämispotentiaalia että molemminpuolista halua sen hyödyntämiseen. Vielä enemmän kehittämisvaraa on muissa kanssakäymisen muodoissa, kuten mm. opiskelijavaihdon, matkailun ja ICT-alan yhteistyön lisäämisesssä. Tästä kertoo sekin, että intialaisten viisumihakemusten määrä Suomeen on edelleen vain 7000:n luokkaa vuosittain. Pysyvästi Intiassa asuvia suomalaisia ei ole kuin pari sataa.
Intia itse korostaa enemmän bilateraalisuhteiden kehittämistä EU-maiden kanssa kuin suhteita Unioniin. EU:n olisi itsekin terveellistä arvioida miksi näin on. Intialaistapaamisissa tuli esiin heidän näkemyksensä EU:n ja Intian samankaltaisuudesta siinä suhteessa, että Intian osavaltioilla on sekä laaja oma suvereeni päätäntavaltansa että kasvava intressi vaikuttaa myös Intian ulkopolitiikkaan. Ero on tietysti siinä, että Intian ulkopolitiikka on maan hallituksen yksinomaisessa kompetensissa, kun taas etenkin suurimmat EU-jäsenmaat tukevat yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vain silloin, kun se on heidän intressissään ja muutoin toimivat kuten haluavat. EU:n kyky todelliseen dialogiin Intian kaltaisten strategisten kumppaneiden kanssa on tästäkin syystä edelleen puutteellinen.
9.5. 2013
