Arktisia alueita kohtaan tunnetaan kasvavaa kiinnostusta myös lähempänä päiväntasaajaa sijaitsevissa maissa. Siten Arktisen neuvoston Kiirunan kokouksessa hyväksyttiin kuuden maan hakemus tulla mukaan neuvoston toimintaan tarkkailijoina. Nyt uusina tarkkailijoina mukaan otettiin Etelä-Korea, Intia, Italia, Japani, Kiina ja Singapore. Myös EU:n tarkkailijajäsenyydelle näytettiin vihreää valoa, mutta ennen sen täytäntöönpanoa on EU:n vielä toteutettava neuvoston kahdeksan jäsenmaan hyväksymällä tavalla ne toimet, joihin se Kanadalle lähettämällään komission kirjeelle ennen kokousta sitoutui. Käytännössä se tarkoittaa Kanadalle ja sen alkuperäisväestölle tärkeiden hyljetuotteiden tuontikiellon jonkinasteista lieventämistä. Se on enempi periaatteellinen kuin taloudellinen kysymys, sillä kyseinen tuonti oli ennen kiellon asettamista käytännössä olematonta.
Ministereiden kanssa neuvoston kokouspöydässä istuvien alkuperäiskansojen edustajien vaikutusta oli sekin, että seitsemän järjestön tarkkailijahakemuksia ei nyt otettu käsittelyyn, sillä niiden joukossa oli heidän jyrkästi vastustamansa Greenpeacen hakemus. Tällainen vastakkainasettelu tuntuu turhalta ja turhauttavalta, sillä arktisten alueiden isojen kysymysten suhteen alkuperäiskansojen ja ympäristöliikkeiden tavoitteiden pitäisi paremminkin olla yhdenmukaisia kuin vastakkaisia.
Arktisilla alueilla tuotetaan vain mitätön määrä kasvihuonekaasuja, mutta globaalien päästöjen seuraukset ovat sitäkin dramaattisemmat juuri arktisilla aluella, joilla maapallon keskilämpötilan yhden asteen nousu toteutuu yli kahden asteen lämpenemisenä. Se puolestaan vauhdittaa napajäätiköiden ja ikiroudan sulamista maailmanlaajuista ilmastonmuutosta edelleen kiihdyttävällä tavalla.
Jään sulaminen avaa uusia alueita luonnonvarojen hyödyntämisen ja muun taloudellisen toiminnan piiriin sekä tekee koillis- ja luoteisväylistä mahdollisen ja edullisen kulkureitin globaaleille tavaravirroille. Tämä kaikki tuo investointeja, rahaa ja vaurautta arktisille alueille, mutta myös valtavia herkkään arktiseen luonnonympäristöön ja sen biodiversiteettiin kohdistuvia uhkia.
Arktisen neuvoston toiminta on paljolti keskittynyt juuri ympäristökysymyksiin. Näin täytyy olla jatkossakin, kun taloudellinen yhteistyö ja luonnonvarojen hyödyntäminen nousevat neuvoston asialistalle, sillä luontoon kohdistuvien riskien minimointi on tinkimätön reunaehto sille, jos uusia alueita avataan taloudelliseen hyötykäyttöön. Olisi myös ajoissa sovittava siitä, mitkä alueet voidaan kokonaan rauhoittaa niiden luontoa uhkaavilta toimilta.
Konkreettisena asiana tämänkertaisessa neuvoston kokouksessa oli öljyntorjuntasopimuksen allekirjoittaminen. Se on tarpeen jotta öljyvahinkoja voidaan niiden sattuessa tehokkaasti käsitellä, mutta vielä tärkeämpää on kyetä tehokkaasti ennalta ehkäisemään potentiaalisia katastrofeja, jota koskevan sopimuksen aikaansaaminen on otettava seuraavaksi tavoitteeksi. Arktisten alueiden merkityksen ja niihin kohdistuvan mielenkiinnon kasvaessa olisi loogista myös tehdä neuvostosta pysyvä kansainvälinen järjestö.
16.5. 2013
