Palasin keskiviikkoiltana viiden päivän matkalta neljään Afrikan sarven maahan kehitysministeri Heidi Hautalan kanssa. Kävin menomatkalla myös Jemenin pääkaupungissa Sana’assa, jossa tapasin presidentin, ulkoministerin, turvallisuusviranomaisia, kansainvälisten järjestöjen edustajia, Suomen edustajat sekä rauhannobelilla palkitun nuoren naisaktivistin Tawakkul Karmanin.
Päällimmäinen asia oli tietysti siepattujen suomalaisten tilanne. Sen selvittämiseksi ja heidän vahingoittumattomuutensa turvaamiseksi jatkamme tiivistä yhteistyötä Jemenin ja myös Itävallan kanssa, mutta nopeaa ratkaisua ei ole näköpiirissä. Kärsivällisyyttä tarvitaan, viimeksi vapautettu sveitsiläisnainen oli sitä ennen ollut panttivankina vuoden verran.Jemenin sieppaukset ovat osa maan laajaa turvallisuusongelmaa. Arabikevät ulottui myös Jemeniin ja johti siellä diktatorisista otteistaan tunnetun presidentti Salahin kaatumiseen ja juuri aloitettuun eräänlaista perustuslakia säätävää kansalliskokousta vastaavaan kansalliseen dialogiin. Siinä on tarkoitus sopia uudesta demokraattisesta perustuslaista, uusista vaaleista ja maan yhtenäisyydestä. Dialogissa ovat mukana monin tavoin jakaantuneen maan eri alueiden, heimojen ja poliittisten suuntausten edustajat ja dialogin 400 paikasta 30 % on varattu naisille. Dialogia valmistelemassa oli myös Tawakkul Karman. Hän ei ole suostunut siihen itse osallistujaksi, mutta jatkaa sen kriittistä tukemista. Tämän prosessin onnistuminen ja maan jakolinjojen umpeenkurominen olisi myös kestävä tapa parantaa turvallisuustilannetta maassa ja torjua sieppausten jatkuminen.
Ensimmäinen Afrikan kohteemme Somalia on hajonneista valtioista ehkä surullisin ja tunnetuin esimerkki. Mogadishun lentokentältä on vain vartin ajomatka kaupungin keskustaan ja sen ainoaksi täysturvalliseksi määriteltyyn Villa Somalia kortteliin, jossa kaikki keskeiset virastot ja tapaamisemme olivat. Lyhyellä matkalla näkyi kortteli korttelin perään tuhottuja ja autioita rakennuksia, myös entisten loistohotellien raunioita meren rannalla, jotka kertoivat yli kaksikymmentä vuotta jatkuneen sisällissodan ja väkivallan raskaasta perinnöstä, mutta myös siitä mihin tällä maalla voi olla mahdollisuuksia jos hauras valtio saa itsensä kokoon. Tunnelma maan johdon tapaamisissa oli kuitenkin luottavainen ja heijasti varovaista tulevaisuudenuskoa, jollaista maan asukkailla ei pariin vuosikymmeneen ole ollut. Sen saattoi aistia sekä katunäkymistä että tapaamisistamme presidentin, maan hallituksen jäsenten ja parlamentin puhemiehen kanssa. Kävimme pitkät keskustelut maan tilasta ja kehitystarpeista, mutta näitäkin tärkeämpi oli pelkkä vierailumme itsessään. Se nähtiin vahvana luottamuksen ja tuen osoituksena maan tulevaisuudelle, millaisena sen halusimmekin ymmärrettävän. Merkillepantavaa on myös, miten Suomen somaliyhteisö haluaa osallistua maan jälleenrakennukseen.
Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanin alaisuudesta vajaa kaksi vuotta sitten yhtenä maailman köyhimmistä valtioista. Sillä on kuitenkin merkittäviä öljyvaroja, mutta Sudanin ja Etelä-Sudanin välillä yhteenottoihin johtanut kiistely on johtanut Sudanin läpi kulkevan öljyputken sulkemiseen. Nyt vierailumme aikana meille kuitenkin kerrottiin, että on enää vain tekninen kysymys, milloin öljy alkaa virrata. Poliittiset esteet on raivattu ja naapurimaat luvanneet haudata sotakirveet. Jos tämä myös toteutuu voidaan Etelä-Sudanissakin rakentaa tulevaisuutta luottavaisemmin.
Pieni Djibuti menestyy Etiopian satamakaupunkina ja on alueen yhteistyöjärjestön IGAD:in pääkonttorin sijaintipaikka. Se, samoin kuin Afrikan sarven väkirikkain ja merkittävin valtio Etiopia, on mm. Afrikan Unionin rauhanturvajoukoissa osallistunut rakentavasti Somalian tukemiseen. Somalian vakaus on myös Jemenille tärkeää, sillä hauraasta Jemenistäkin on tullut jo yli miljoonan somalipakolaisen turvapaikka. Kaikilla alueen mailla on siten paljon voitettavaa keskinäisen yhteistyön lisäämisestä. Tätä Suomikin on tukemassa myös IGAD:in projektien kautta.
5.4.2013
