Helsingin Sanomat otsikoi tänään lauantaina aamulla: ”HS kysyi ministereiltä: Oletteko teettänyt pimeää työtä tai jättänyt veroja tai työnantajamaksuja hoitamatta?” Ei mennyt montaa tuntia, kun jo lehden oma toimittaja Saska Saarikoski päivitti facebookissa: ”Kun HS:ssa tänään kysyttiin oletko teettänyt pimeää työtä, vain viisi 16:sta ministeristä sanoi ehdottomasti ei. Valtiovarainministeri Urpilainen ei suostunut edes vastaamaan kysymykseen. Se kertoo minusta kaiken.”
Saarikoski oletti, että vastaamattomuus on myöntymisen merkki, pimeän työn teettämisen ollessa hänen mukaansa maan tapa verotuksen monimutkaisuuden vuoksi. Samalla tavoin lienevät ainakin myös HS:n uutisesta oman nettiuutisensa tehneet Iltalehti ja STT sekä useimmat näiden lukijat asian tulkinneet.
Minusta HS:n juttu kertoo lähinnä lehden laiskasta ja löperöstä journalismista. Ensinnäkään kysymyksenasettelu ei ollut sellainen kuin lehti kertoo vaan saamassani sähköpostiviestissä kokonaisuudessaan seuraava:
”1) Oletteko joskus teettänyt pimeää työtä, jättänyt maksamatta lakisääteisiä maksuja, tai jättänyt hoitamatta työnantajavelvoitteita, esimerkiksi työeläkemaksut, verot, tv-lupa, sosiaaliturvamaksut, pakolliset vakuutukset tms. Jos niin mitä ja milloin? 2) Millaisena pidätte Hautalan esimerkkiä (uutiset työnantajamaksujen laiminlyömisestä)? 3) Pitäisikö ministeri Hautalan erota?”
En ylipäätään vastaa kiertokyselyihin kuin vain poikkeuksellisesti monestakaan syystä. Jos kaikkiin vastaisi ei paljon muuta ehtisi tekemäänkään. Tärkein syy on kuitenkin se, että kyllä tai ei -kysymykset (kuten näistä kolmas kysymys) tyhmistävät ja pelkistävät politiikkaa asioissa, joissa vastauksia pitää hakea niin hallituksessa kuin eduskunnassa laajan keskustelun ja joskus kompromissien teon kautta. Tämäkin esimerkki sitä paitsi vahvistaa, että vastasit kiertokyselyyn kuinka nyanssoidusti tahansa, media julkaisee siitä juuri sellaisen yhteenvedon juuri sellaisin otsikoin, joiden katsoo parhaiten palvelevan sen omia, lähinnä lukijoiden huomion herättämiseen keskittyviä tarpeita.
Jatkoin kommenttiani Saarikoskelle facebookissa näin: ”En tiedä syyllistyneeni mihinkään ykköskysymyksessä mainituista asioista, en ole myöskään sekaantunut alaikäisiin tai eläimiin, lahjonut virkamiehiä tai toimittajia, pahoinpidellyt lapsia tai aikuisia, varastanut kaupasta tai tehnyt murtoja, maalannut luvattomia graffiteja. Tämä vastaukseni lehtesi kysymykseen ei kerro mitään hyveellisyydestäni vaan paremminkin siitä, että politiikassa yli 40 vuotta toimineena olen yrittänyt olla tarkka siitä, että en vahingossakaan syyllistyisi sellaiseen rikkeeseen, josta tiedän joutuvani median hampaisiin ja antavani taas lisää yllykettä leimata kaikki poliitikot ja koko politiikan teko likaiseksi ja puolirikolliseksi oman edun tavoitteluksi. Milloin on lehtesi muutoin lähettänyt esim. kaikille yritysjohtajille vastaavanlaisen kysymyksen sen jälkeen, kun joku heistä on syyllistynyt lahjontaan?”
16.3. 2013
