Kun edellistä selontekoa valmisteltiin maailman väkiluku oli 6 705 miljoonaa – nyt se on 7 073, eli yksin tänä aikana maailman väkiluku on kasvanut 70 kertaa Suomen väkiluvun määrällä.Maailman turvallisuuspolitiikan muutoksia arvioitaessa tämä on sellainen perusasia, joka on muuttanut ja edelleen muuttaa maailmaa ja korostaa keskinäisen riippuvuuden kasvua. Kestävän kehityksen saavuttaminen – mihin meillä voi parhaimmillaankin olla aikaa vain muutama vuosikymmen – on ainoa keino turvata inhimillisen elämän mahdollisuudet maapallon edelleen kasvavalle väestölle. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on suurin, mutta ei ainoa tähän liittyvä jättiläishaaste. Jos siihen ei kyetä, tulevat kaikki ne laajaan turvallisuuteen kohdistuvat uhat joita jo edellisissä selonteoissa on käsitelty edelleen kärjistymään ja viime kädessä realisoitumaan myös sotilaallisina uhkina.Kestävän kehityksen ja turvallisuuden yhteys on ilmeinen, kuten myös demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion merkitys niiden perustana.Elämme siis sellaisessa maailmassa, jota emme historiasta tunne, ja sen vuoksi historialliset kokemukset turvallisuuden vahvistamisesta perinteisen voimapolitiikan keinoin voivat johtaa kohtalokkaisiin virhepäätelmiin.Samalla on kuitenkin tunnistettava, että maailmassa on edelleen vanhentuneeseen voimapolitiikkaan uskovia toimijoita, joiden virheiden ennalta torjumiseen on myös varauduttava. Siksi selonteossa lähdetään siitä, että vahva sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön on jatkossakin turvallisuuspolitiikan perusta ja että laaja-alainen ulkopoliittinen keinovalikoima on tarpeen varmistamaan Suomen vaikutusmahdollisuudet.Olennaista on, että turvallisuuspolitiikka ei ole vain turvallisuusuhkien ennakointia ja torjumista, vaan aktiivista turvallisuuden rakentamista – lähialueilla, Euroopassa ja globaalisti.Globaalisaatiokehitys voimistuu ja avaa uusia yhteistyön mahdollisuuksia niin valtioille, yrityksille kuin kansalaisillekin. Vastaavasti lisääntyvät niin kutsutut rajoja ylittävät uhat kuten terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden tai kyberhyökkäysten uhka, mikä merkitsee haavoittuvuuden lisääntymistä. Näiden uhkien saaminen hallintaan edellyttää valtioiden yhteisiä toimenpiteitä ja laaja-alaista keinovalikoimaa.* * *Näin aloitin puheenvuoroni turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lähetekeskustelussa eilen eduskunnassa. Toivoin, että keskustelussa muutkin olisivat käsitelleet laajaa globaalinäkökulma turvallisuuteen. Joissain puheenvuoroissa näin tapahtuikin, mutta hallitsevaksi jäi kuitenkin aika turhauttava kiistely selonteon valmisteluprosessista ja määrärahoista sekä inttäminen Suomen Nato-suhteesta. Äänessä olivat etupäässä opposition edustajat, mutta myös useat hallituspuolueiden edustajat osallistuivat keskusteluun samassa tyylilajissa.Hallituksen riveistä ei kukaan sentään yltänyt samanlaiseen pohjanoteeraukseen kuin puolustuvaliokunnan puheenjohtaja (PS), joka otti silmätikukseen Ruotsin, jonka katsoi olevan valmis puolustamaan Ruotsia viimeiseen suomalaiseen saakka. Täytyy kuitenkin toivoa, ettei tämä sentään edusta laajempaa perussuomalaisten näkemystä pohjoismaisesta yhteistyöstä, jota yli 90 prosenttia kaikista suomalaisista kannattaa myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.On hyvä muistaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vallitsee ainakin hallituspuolueiden kesken laaja yhteisymmärrys. Sitä koskevat osiot saatiin hallitusneuvotteluissa valmiiksi kahdessa päivässä, kun kaikki muu vaati kuusi viikkoa aikaa, eikä selonteon valmistelussa esiintynyt erityisempiä ongelmia hallituksen keskuudessa. Niitä ei myöskään ollut yhteistyössä parlamentaarisen kontaktiryhmän kanssa, jossa oppositiokin oli mukana.Hallitusyhteistyön vastaisen sujumiseen kannalta joillain ryhmillä on nyt peiliin katsomisen paikka.7.2. 2013
7.2.2013
