Eduskuntavaalien jytkystä on aikaa jo kohta kaksi vuotta ja vaikka perussuomalaisten kannatus kuntavaaleissa jo notkahtikin ymmärrettävämpiin lukuihin, on puolue kuitenkin gallupeissa noussut uudelleen hätyyttämään suurempien puolueiden kannatuslukuja. Tällä ei edelleenkään ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, mitä persut itse ovat tehneet tai mitä edustavat, mutta sitäkin enemmän sen kanssa, mitä muut puolueet ovat tai eivät ole tehneet. Juuri nyt persuille vuotavat kannatustaan erityisesti sosialidemokraatt, joilta kansalaiset edelleen odottavat ihmetekoja aina kun markkinakapitalismi pettää. Oppositiossa persujen kannatuksen nostamiseksi riittää hyvin Soinin juoheva iskulausepopulismi. On kuitenkin syytä katsoa tarkemmin mitä puolueessa tapahtuu. Kolmenkymmenenyhdeksän kansanedustajan puolue on jo niin suuri, ettei kaikkea enää voi piiloitella puheenjohtajan leveän selän taakse. Puheenjohtajan aiempi tiukka kontrolli sen suhteen, mitä puolueessa tapahtuu on myös pahasti lipsunut eikä hän enää ole puolueensa suvereeni hallitsija. Henki, jonka Soini opportunistisuudessaan päästi pullosta hyväksyessään Suomen sisun ääriainekset ehdokaslistoilleen, on kohta pysyvästi tahrannut puolueen yhteistyökelpoisuuden muiden silmissä ja voi pian uhata jopa Soinin asemaa puolueen johdossa.Kun perussuomalaiset vielä viime vaaleissa saattoivat luontevasti esiintyä vennamolaisen keskustapopulismin jatkeena, on puolue nyt selvästi oikeistolaistunut ja antanut tilaa jopa uusliberalistislle talouspolitiikan linjauksille. Puolueen linjasta on tietysti vielä vaikea puhua, kun sellaista ei yhteisesti sovittuna ole. Vaikka monet persut ovat jo kiirehtineet irtisanoutumaan meppinsä Sampo Terhon mm. Matti Putkosen kanssa valmistelemasta ”pelastusohjelmasta”, on se jo oireenakin merkillepantava. Kehitysyhteistyön alasajo on siinä tuttua persu-kamaa, mutta ruuan ja lääkkeiden alvin korotus, korkeakoulujen lukukausimaksut, ja työttömyysturvan heikentäminen ovat uusia avauksia. Tällaisten näkemysten yleistyminen puolueessa tuhoaa sen pohjan – eriarvoisuuden kasvun vastustamisen – johon puolueen nykyinen menestys edelleenkin pääosin perustuu.
23.1. 2013
