Yleisradion minibudjetilla Keniassa teettämä Mannerheim elokuva on ehtinyt kuumentaa tunteita jo ennen kuin kukaan on nähnyt ensimmäistäkään otosta kyseisestä tuotteesta. Reaktiot eivät siis vielä kerro yhtään mitään elokuvasta tai Mannerheimista, mutta kylläkin mielipiteen esittäjistä. On myös mahdollista, että elokuvakin kertoo enemmän tekijöistään kuin Mannerheimista. Historioitsijana on vaikea uskoa, että käsitykseni Mannerheimista voisi enää taiteen keinoin muuttua, mutta historiaa vähemmän tuntevien ihmisten mielikuviin ne voivat toki vaikuttaa.Sinänsä se, että jalustalle nostettuja historian merkkihenkilöitä jatkuvasti arvioidaan uudelleen paitsi tutkimuksen myös taiteen keinoin, ei ole suinkaan arveluttavaa vaan päinvastoin tarpeellista ja tervetullutta. Tällöin tietysti on arvioitava myös uusia arvioita yhtä kriittisin menetelmin kuin niiden tekijätkin ovat kohdettaan käsitelleet.On myös hyvä, ettei kansallisten suurmiesten – harva nainen on toistaiseksi tähän kategoriaan nostettu – arviointi tapahdu vain samaa yhteisöä edustavien tutkijoiden ja taiteentekijöiden toimesta. Parhaimmillaan se avaa uusia näkökulmia, tarkentaa kuvaa ja lisää ymmärrystä. Reaktiot tällaiseen ovat myös hyvä kansakunnan aikuisuuden mittari.
16.8.2012
