Kävimme teatterivierailulla Kölnissä katsomassa sikäläisessä Schauspielhausissa Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti -näytelmän ensi-iltaa. Tai ainakin tällä nimellä näytelmää esitettiin ja sen tekijäksi ilmoitettiin Bertolt Brecht, niinkuin Saksassa on tapana, vaikka näytelmän ovat kirjoittaneet Brecht ja Hella Wuolijoki yhdessä. Tällä kertaa Wuolijoki saattaisi kuitenkin olla tyytyväinen, ettei hänen nimeään mainittu, sillä alkuperäinen tarina oli sitä tuntemattomalta katsojalta piilotettu sekavaan kabareekohellukseen.
En ole varma haluaisiko Brechtkään assosioitua nähtyyn esitykseen. Paikallisen Kölner Stadt-Anzeiger -lehden arvostelija kehottikin katsojia unohtamaan kaiken mitä Brechtistä tietävät katsoessaan tätä ohjaaja Herbert Fritschin ”hysterisoimaa” kansannäytelmää. Se että en tällaisille hysterioille lämpene ei johdu siitä, että varjelisin jotain vanhaa ja vakiintunutta tapaa esittää näytelmiä. Monet uusioversiot ovat olleet kiinnostavaa katsottavaa, esimerkiksi taannoin Berliner Ensemblessa näkemämme Claus Peymanin ohjaama Shakespearen Richard II.
Tässä tapauksessa oli kuitenkin vaikea nähdä, että alkuperäistyö olisi ollut muuta kuin erilaisten groteskien ja räiskyvien kabareenumeroiden viitteellisenä pohjana, ilman yritystäkään ammentaa tulkittaviksi ajatuksia sen enempää näytelmän ”brechtiläisistä” kuin ”wuolijokilaisista” elementeistä. Sääliksi kävi Puntilaa esittänyttä ilmeisen hyvää näyttelijää Charly Hübneriä, joka oli laitettu rooliin, jossa Vesku Loiri olisi ollut lyömätön kaatumisen Suomen Mestarikaudellaan.
28.1. 2012
