Pohjoismaat – Afrikka

Viiden pohjoismaan ja kahdeksan Afrikan maan ulkoministerit kokoontuivat viikon alussa Malmön lähellä epäviralliseen tapaamiseen. Tämä Ruotsin silloisen ulkoministerin Anna Lindhin aloitteesta kymmenen vuotta sitten syntynyt Afrikan ja Pohjolan välillä vuorotteleva vuotuinen kokoontuminen on osoittautunut erittäin antoisaksi ja hyödylliseksi. Pohjoismaiden ja Afrikan ulkoministerit toki tapaavat keskenään ja yhdessäkin hyvin lukuisissa kansainvälisissä kokouksissa ja vaihtelevissa kokoonpanoissa, seuraavan kerran jo reilun viikon päästä YK:ssa New Yorkissa. Tämä pohjoismaat-Afrikka tapaaminen on kuitenkin sekä oman että muiden kokemusten mukaan siinä suhteessa ainutlaatuinen, että täällä ei kenenkään tarvitse eikä toivota lukevan puheenvuoroja papereista vaan saman ja yhden ministeripöydän ympärillä käyty keskustelu on täysin avointa ja luottamuksellista niin, että jokainen voi ilmaista itsensä vapaasti. Kun yksimielisyyteen tai yhteisiin kantoihin ei tarvitse pyrkiä on paradoksaalinen lopputulos se, että yhteisymmärrys vahvistuu juuri siitä, että puolin ja toisin voidaan avoimesti käsitellä myös erimielisyyksiä.

Nämä eivät tosin tässä ryhmässä kovin isoja ole. Kaikki mukana olevat Afrikan maat ovat demokratioita ja useimmilla niistä myös talouden kehitysnäkymät ovat, alhaiset lähtökohdat huomioon ottaen, varsin myönteisiä – huomattavasti myönteisempiä kuin monien Euroopan maiden talousnäkymät juuri nyt. Niinpä keskusteluja ei sävyttänyt enää huoli vain Afrikan kehitysnäkymistä, vaan myös afrikkalaisten kasvava huoli siitä, saavatko eurooppalaiset asiansa kuntoon. Tämä kertoo siitä, mitä keskinäinen riippuvuus globalisoituvassa maailmassa tarkoittaa. 

Pohjoismaat ovat hoitaneet asiansa muita Euroopan maita paremmin, siksi myös Malmössä näkyi afrikkalaisten vahva kiinnostus siihen mikä on pohjoismaiden suhteellisen menestyksen salaisuus. Oli kiintoisaa todeta, miten pohjoismaiset ministerit esittelivät hyvin samantapaisesti pohjoismaisen mallin vahvuuksia poliittisesta taustastaan riippumatta, vaikka täällä Pohjolassa näkemyksemme siitä miten niitä ylläpidetään ja kehitetään voivat mennä jo enemmän ristiin.

10.9. 2011