Kun Suomessa kohta vaalien jälkeen päästiin eduskunnassa laajaan sopuun siitä, että Suomi voi hyväksyä Portugalin tukipaketin sekä pysyvät vakausrahastomallit, mutta edellyttää että uusia takauksia ja lainoja ei Suomesta anneta ilman vakuuksia, oltiin tähän Suomessa laajasti tyytyväisiä. Tämä on ollut sen jälkeen kaikkien euromaiden tiedossa ja mainittu myös Eurooppa-neuvoston päätelmissä, samalla kun Suomen toivottiin suoraan neuvottelevan Kreikan kanssa ratkaisusta. Kreikkalaisten esityksen mukainen ratkaisumalli myös löydettiin.
Tämä ratkaisu on myös kohdannut kritiikkiä. Kummallista on se, että osa suomalaismediaa on jotenkin pettynyt siihen, että Suomi olisi saamassa läpi toivomansa ratkaisun ja lähtenyt oikein lypsämällä hakemaan muista euromaista lausuntoja, että eihän tällainen Suomen saama erityiskohtelu voi tulla kyseeseen. Ja jos lausunnot ovat tulkinnanvaraisia niin vain tämä tulkinta kelpaa suomalaismediassa.
Vedätyksessä kunnostautuu erityisesti Helsingin Sanomat. Sen tämänpäiväisessä uutisoinnissa opastetaan, että on olemassa neljä vaihtoehtoa umpisolmun ratkaisemiseksi. Suomi saa yksin tai muiden kanssa vakuudet tai osallistuu Kreikka-pakettiin ilman niitä tai kaataa koko ratkaisun. Tästä kuitenkin puuttuu kokonaan se todellinen vaihtoehto, eli että Kreikka-paketti toteutetaan ilman Suomen osallistumista.
Kaikki pelottelu uudella finanssikriisillä, maataloustukien menetyksillä tms heinäsirkoilla, jos Suomi ei ole mukana, on poliittista mielipiteenmuokkausta ja siihen tulee suhtautua rauhallisesti. Suomen linja lisäpaketteihin osallistumisen ehdollisuudesta on ollut keväästä alkaen kaikkien tiedossa, ja jos muut näkevät Suomen Kreikan kanssa hakeman ratkaisun mahdottomaksi mutta paketin välttämättömäksi, niin se voidaan ja tullaan toteuttamaan ilman Suomeakin.
Totta on kuitenkin se, että tilanne on kevään jälkeen siinä suhteessa muuttunut, että vasta Suomen linjauksen seurauksena on monissa muissakin euromaissa parlamenteissa ja kansalaiskeskustelussa herätty laajemmin pohtimaan kriittisesti komission ja EKP:n valitseman tukipakettilinjan mielekkyyttä ja kestävyyttä. Tämän voi Suomi ottaa ansiokseen, sillä toimittiin EU:ssa tämän mittaluokan kysymyksissä niin tai näin, on kriisiratkaisujen valmistelu ja niiden ankkuroiminen kansalaisten hyväksyntään ollut demokratian kannalta kestämättömän vähäistä.
24.8. 2011
