Hermoilu EU:n velkakriisin ympärillä on saattanut hallituspuolueet ja niitä tukevan median sekaisin. Siitä käy esimerkiksi tiistain Helsingin Sanomat, jonka pääkirjoituksessa puolueet jaetaan Eurooppa-yhteistyötä ajaviin hallituspuolueisiin ja siihen kriittisesti suhtautuvaan oppositioon, sosialidemokraatit mukaan lukien. Mielipidesivulla Antti Kasvio panee vielä paremmaksi ja uhkaa opposition äänestämisen johtavan uskottavuuskriisiin ja tukipakettien kaatamisen kautta hallitsemattomaan tuhotilanteeseen. On vaikea uskoa, että näin kirjoittavat itsekään uskovat kirjoittamaansa. Sosialidemokraatit ovat olleet hyväksymässä väliaikaisen vakausrahaston ERVV:n ja pidämme myös pysyvää EVM-mekanismia tarpeellisena. Mutta toisin kuin pelottelun säestämänä ainoan vaihtoehdon mantraansa toistavat hallituspuolueet ja niiden myötäilijät emme peittele sitä, että ainakin Kreikan ja kenties muiden pahiten velkaantuneiden maiden velkojen hallittu uudelleenjärjestely on joka tapauksessa välttämätön. Kuten minäkin olen toistuvasti koettanut kertoa, se pitää ja voidaan hoitaa tavalla, josta koko Euroopan taloudelle aiheutuu pienemmät vauriot kuin nyt valitusta linjasta.
Myös valtiovarainministeri Katainen on sitä mieltä, että sijoittajavastuun tulee olla ratkaisuissa mahdollisuutena mukana. Hän ei kuitenkaan ole vielä toistaiseksi halunnut, että sitä myös käytännössä toteutettaisiin. Ymmärrän sen, että ekonomistienkin keskuudessa on aidosti erimielisyyttä ja epävarmuutta sen suhteen, mitä pitäisi tehdä. Sen sijaan en ymmärrä sitä, että omaan linjaansa kouristuksenomaisesti takertuneet rakentavat aivan pöpejä uhkakuvia ja vääristelevät sosialidemokraattien ja muiden todellista eurooppalaista yhteisvastuuta kantavien linjauksia. 12.4. 2011
