Kun talouskomissaari Olli Rehn joitain viikkoja sitten kirjoitti Financial Timesiin ja kehua retosteli, miten hyvin komissiolla on nyt velkakriisin hoito hallussaan ja vakuutti, ettei velkasaneeraus kuulunut keinoihin, kirjoitin facebook-kommenttina, että ”luottaisin komissaariin paljon enemmän, jos voisin olla varma että hän valehtelee”. Näin siksi, että velkojen uudelleenjärjestely on kuin devalvaatio, ei siitä voi julkisesti puhua ennen kuin se tehdään.
Kun komissaari nyt Brysselistä patistaa Suomea ruotuun hyväksymään komission ”ainoan vaihtoehdon politiikan” sen tämänpäiväisessä muodossa ja uhkailee heinäsirkoilla jos häntä ei totella, niin täytyy jo uskoa että Suomen presidentinvaaliin valmistautuva mies on tosissaan. Se on koko Euroopalle suuri vahinko. Vahinko syntyy siitä, että ylivelkaantuneita maita pakotetaan niiden toipumista hidastaviin matokuureihin, saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja autetaan irtaantumaan vastuistaan ja siirtämään niitä veronmaksajien piikkiin ja lainarahan hinta pidetään korkeana.
On typerää verrata maiden hallittua velkasaneerausta Lehman Brothersin konkurssiin: valtio ei ole pankki vaan ihmisten yhteisö jonka ylläpitämä kansantalous jatkaa elämäänsä saneerauksen jälkeen paremmin toipumismahdollisuuksin. Ongelmia voi tulla siitä, että jotkut riskiluottoja suurten tuottojen odotuksessa myöntäneet pankit pettyvät, kun havaitsevat markkinatalouden vastuuperiaatteiden koskevan myös heitä. Jos joku pankki tällöin on tuen tarpeessa se on hoidettavissa kohdennetusti, avoimesti ja vastikkeellisesti kyseisen maan hallituksen toimin. Tarve tiedetään paremmin, kun uudet stressitestit valmistuvat.
10.4. 2011
