Valtiontalouden ns. kestävyysvajeesta on tullut näiden vaalien suosikkimantra, jonka perusteella lähes joka vaalikoneessa ehdokkaita vaaditaan esittämään ensi vaalikauden leikkauslistansa. Useimmat ovat tätä vältelleet, jos ei muuten niin opportunistista syistä. Näihin kuuluu ainakin kokoomus, jonka linjaan isot leikkaukset kuuluvat. Sen voi päätellä jo siitäkin, että kun jokseenkin kaikki muut ovat olleet sitä mieltä, että perusturvan jälkeenjääneisyys pitää nyt vihdoin korjata, niin kokoomus sanoo, että heille kynnyskysymys on, ettei sitä leikata – ikään kuin tällainen tulisi muiden kuin juuri kokoomuslaisten mieleenkään.
Myös Helsingin Sanomat on sellaisenaan asettunut valtiovarainministeriön kestävyysvaje-mantran tukijaksi jopa siinä määrin, että se vaikenee tätä kritisoivien tutkimuslaitosten ja ekonomistien näkemyksistä. Kun ministeriö patistaa kansakuntaa kuriin ja järjestykseen pelottelemalla 5,5 %:n kestävyysvajeella ja 10 miljardin leikkaustarpeella, niin Palkansaajien tutkimuslaitoksen luku on 0,5 %, joka ei juurikaan leikattavaa jätä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen arvio 2,5 % on sekin lähempänä PT:n kuin VM:n arviota.
Näin suuret erot selittyvät sillä millaisia olettamuksia talouskasvusta, työurien kehityksestä ja muista vajetta määrittävistä tekijöistä laskelmien lähtökohdiksi otetaan. Haarukka leikkaustarpeen suhteen lavenee, kun näin saadun luvun umpeenkuromisen keinot, verot/leikkaukset ja aikataulu, neljä tai kymmenen vuotta , otetaan mukaan. Kiistämätöntä on, että näihin valintoihin vaikuttavat myös valitsijan ideologia ja arvot, jotka VM:n lukujen takana ovat oikeistoliberaalisen yhteiskuntanäkemyksen mukaisia.
Ei ihme että valitsija on näiden lukujen pyörityksessä ymmällään. Selkeyttä koetamme lisätä keskiviikkona Paasitornin Kestävyys- vai moraalivaje -seminaarissa Sixten Korkmanin ja Heikki Taimion kanssa.
5.4. 2011
