Saksa ja Ranska ovat osoittaneet huomattavaa aktiivisuutta euron kriisin käsittelyssä. Siihen riittää selitykseksi jo sekin, että näiden kahden maan pankit ovat olleet holtittomasti velkaantuneiden kriisimaiden holtittomimpia luotonantajia, ja maiden hallitukset ovat EU-toimilla koittaneet saada kaikki muutkin mukaan pankkiensa tarvitseman tuen takaajiksi.
Maat ovat myös halunneet pidemmälle meneviä toimia jatkossa rahaliiton toiminnan varmistamiseksi. Niitä tarvitaan ja komission jo tekemät käsittelyssä olevat ehdotukset euromaiden talouspolitiikan koordinaation vahvistamiseksi ovat pääpiirteissään hyväksyttäviä. Sitä samaa ei kuitenkaan voi sanoa kaikista Saksan ja Ranskan Eurooppa-neuvostolle perjantaina esittelemistä uusista esityksistä. Jos haitallisen verokilpailun lopettamiseen tähtäävin esityksiin kannattaa suhtautua lähtökohtaisesti myönteisesti, niin sitäkin järjettömämpi ajatus on esitys siitä, että euromaiden tulisi kirjata lainsäädäntöönsä julkisten alijäämien ja julkisen velkamäärän ehdottomat ylärajat.
Tällainen keynesiläisen suhdannepolitiikan kielto on kuin uusliberalististen monetaristien märkä uni ja se olisi pääministeri Kiviniemenkin tullut uskaltaa tyrmätä jo heti kättelyssä. Onneksi sen torjuminen tuskin on Suomen varassa. Paitsi talouspoliittista irrationaalisuutta se edustaa myös harvinaisen rajua hyökkäystä eurooppalaisen demokratian rajoittamiseksi.
Toisaalta esityksen tekeminen voi olla taktiikkaakin, jossa tähdätään siihen, että kun tämä mahdottomaksi koettu täky kaadetaan niin muut parivaljakon esitykset menevät helpommin läpi. Tärkein esitys kuitenkin puuttuu, eli se miten otetaan käyttöön sellainen velkojen uudelleenjärjestelymahdollisuus jolla saatetaan myös holtittomat luotonantajat riskinotostaan vastuuseen ja annetaan velalliselle mahdollisuus saada taloutensa järjellisellä tavalla kuntoon ilman, että velkaantuneesta maasta tulee kohtuuton riippakivi koko Euroopalle. Tosin markkinareaktioiden vuoksi tällainen esitys täytyy tehdä ja ajaa läpi ilman loputonta ennakkospekulaatiota seuraavan kriisiviikonlopun koittaessa.
6.2. 2011
