Joulun alla valkovenäläiset kävivät äänestämässä presidentinvaaleissa. Maata diktatorisesti jo 16 vuotta hallinnut presidentti Aleksander Lukashenka oli ennen vaaleja lievästi löysännyt kansanvaltaa kiristäviä ruuveja ja oppositioehdokkaiden sallittiin jopa näyttäytyä hallituksen kontrolloimissa tiedotusvälineissä. Tilanne oli silti ihan riittävästi Lukashenkan hallinnassa niin ettei hänen tarvinnut pelätä tappiota. Ei edelleenkään ole poissuljettua, etteikö hän olisi voinut olla suosituin ehdokas jopa täysin vapaissa vaaleissa. Pienet näennäismyönnytykset vaalien vapaudelle saivat EU-mailta vaalien alla kiitoksia ja poikivat lupauksia suhteiden parantamisesta vaalien jälkeen. Vaalien jälkeiset tapahtumat brutaaleine poliisimellakoineen ja oppositioehdokkaiden pahoinpitelyineen tulivat kuitenkiin jääkylmänä suihkuna suhteiden lämmittämiselle. Lukashenka näyttää puolustautuneen väitteillä opposition väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja yrityksestä vallata hallintorakennuksia. Useimmat vaalitarkkailijat eivät kuitenkaan raportoineet mitään tällaista, vaan totesivat tapahtumien kulussa olleen selviä merkkejä Lukashenkan asialla olleiden provokaattoreiden toimista. Tapahtumille ei löydy kovin järkevää selitystä. Miksi Lukashenka ehdoin tahdoin vaarantaisi suhteiden parantamisen EU-maiden kanssa, jotka tuskin olisivat vaalivilpistä huolimatta muuta kuin rypistelleet kulmakarvojaan, jos hallitukselle vaarattomien mielenosoittajien olisi annettu purkaa paineitaan ilman väkivaltaa? Yksi selitys on, että Lukashenka vain käytti tilaisuutta vahvistaakseen kansalaisten ja oppositiovoimien terrorisoimiseen perustuvaa valtajärjestelmäänsä. Siihen, että hän siihen nyt turvautui antoi selkänojan äskettäinen suhteiden uudelleenlämpeneminen Venäjän kanssa, joka oli välillä jo esittänyt lähes samankaltaista kritiikkiä Valkovenäjän vallankäytöstä kuin länsinaapuritkin. Se varovainen EU:n ja Valkovenäjän suhteiden lämmittäminen, jota minäkin olen puoltanut, ei voi nyt jatkua. Vaalien manipulointi ja opposition fyysinen mukilointi ja vangitseminen ei voi jäädä seurauksitta. Myös Venäjän on vastattava, hyväksyykö modernisaatiopyrkimyksiinsä Euroopan tukea toivova valtio tällaisen käyttäytymisen naapurissaan. 28.12. 2010
28.12.2010
