Irlannin talouden ongelmat huojuttavat taas koko euroaluetta ja EU:ssa etsitään kuumeisesti tapaa, jolla yhteisvaluutan vakaus voitaisiin palauttaa. Kreikan kriisin yhteydessä ohitettiin unionin perussopimusten 125 artiklan yksiselitteinen ja ehdoton sääntö, joka kieltää jäsenvaltioita ja unionia ottamasta vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksia ja otettiin tämän ”no bail out” -säännön vastaisesti yhteisvastuu Kreikan velasta. Pian sen jälkeen tämä yhteisvastuu ulotettiin 550 miljardia euroa koonneen finanssivakausjärjestelyn EFSF:n kautta koko 16 maan euroalueelle. Sen enempää markkinavoimat kuin talousasiantuntijatkaan eivät silti usko, että pahiten velkaantuneet maat selviäisivät ahdingostaan ilman ennemmin tai myöhemmin toteutettavaa velkasaneerausta ja ovat siksi nostaneen kriisimaiden korot pilviin riskiensä kattamiseksi. Siihen eivät usko hallituksetkaan, kun ovat lähteneet siitä, että nykyisen väliaikaisen vakausjärjestelyn korvaava pysyvä kriisinhallintamekanismi tulee sisältämään menettelyn, jolla myös luotanantajat kantavat osan toteutuneen riskin seurauksista. Mutta miten menetellä nyt vaikeuksissa olevan Irlannin kanssa? Irlannin ja Kreikan tilanteet eivät ole samanlaisia ja Irlannin uskottavuus saneerauksen läpiviemisessä on astetta suurempi. Ongelmana on Irlantilaisten pankkien ahdinko, jonka torjumiseen Irlannin hallituksen rahkeet eivät riitä. Komissaari Rehnin ajatus EU:n väliintulosta pankkien tukemiseksi voi siksi olla käyttökelpoinen ratkaisu – edellyttäen, että pankkituki on vastikkeellista ja hoidetaan pohjoismaisen mallin mukaisesti, siis toisin kuin Suomessa tehtiin. EU:n on pakko varautua Irlannin ja kenties myös Portugalin tukemiseen, mutta toivottavasti niin, että muutkin kjuin veronmaksajat osallistuvat kustannuksiin. Se mikä vielä keväänä oli Suomen hallituksen mielestä mahdoton ajatus eli vakuuksien saaminen mahdollisille luotoille on nyt Kataisen puheissa muuttunut hallituksen tavoitteeksi. Hyvä niin, vaikka oppirahat ovat maksaneet maltaita.16.11. 2010
16.11.2010
