Olen ollut haluton kommentoimaan viime päivien kirkkopakokeskustelua. On turhauttavaa osallistua keskusteluun, jossa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kirjoittajien lähtökohdat ovat olleet tavalla toisella minulle vieraita. Siksi ilahduin, kun sähköpostiini ilmestyi Jussi Pikkusaaren humanistiyhdistyksen nimissä allekirjoittama lyhyt kommentti, jonka voin, olematta itse järjestäytynyt humanisti, siihen yhtyen kokonaisuudessaan tähän laittaa:
”Jäsenten joukkopako kirkosta on herättänyt humanisteissa kahdenlaisia mietteitä
TV:n homokeskustelun aiheuttama jäsenten joukkopako kirkosta on herättänyt humanisteissa kahdenlaisia mietteitä. Toisaalta he tuntevat suurta ymmärtämystä ja myötäelämistä pakenijoita kohtaan, koska humanistiliikkeessä homot, lesbot ja heterot ovat täysin yhdenvertaisia eikä heidän seksuaalinen erilaisuutensa herätä mitään huomiota.
Toisaalta humanistit eivät kuitenkaan halua yllyttää ketään eroamaan kirkosta sen takia, että kirkolla on vaikeuksia homoliittojen hyväksymisessä tai että jotkut kirkon näkyvät jäsenet ovat esiintymisellään häntä loukanneet. Parempi on, että eroaminen kirkosta ja mahdollinen liittyminen johonkin toiseen elämänkatsomukselliseen yhteisöön perustuu vakaaseen maailmankatsomuksen tason harkintaan. Oma elämänkatsomus on jokaiselle tärkeä ja vakava asia.”
20.10. 2010
