Kun Matti Putkonen selittää SDP:stä eronsa syyksi entisen puolueensa liiallisen vihreyden on kyse enemmän viherkaihista selittäjän silmissä kuin todellisuudesta. Silloinhan olisi loogisempaa siirtyä johonkin nykyisistä epävihreistä hallituspuolueista kuin ydinvoimaa vastustaneeseen perussuomalaisiin. Ydinvoimalobbari Paavo Lipponen näyttää kuitenkin olevan valmis antamaan anteeksi lobbarikollegansa ja entisen tukijansa siirtymisen ”käpykaartiin”, jos hän saa käännettyä persut ydinvoiman kannattajiksi.
Se että demareilta vuotaa kannatusta persuille ei kuitenkaan johdu ensi sijassa sen enempää ydinvoimasta, liiallisesta viherpiipertelystä kuin maahanmuutostakaan. Vuotoa ei myöskään tukita flirttaamalla maahanmuuttokriittisyydellä, kuten joku strategi on voinut ajatella, vaan tämä vain kiihdyttää sitä. Ongelman ydin on siinä, että aika isosta osasta demareiden perinteisiä kannattajia tuntuu, ettei SDP ole enää työväenpuolue, vaan on jo lähtenyt herrojen kanssa liian pitkälle marjaan. Mutta tähänkään haasteeseen ei vastata sillä, että kaivetaan vanhat tunnukset naftaliinista vaan ainoastaan johdonmukaisella ja uskottavalla politiikalla, jonka tulee alkaa rehellisellä analyysillä siitä, miksi hyvinvointivaltion alasajo ja tuloerojen kasvattaminen alkoi SDP:n pitkällä hallituskaudella.
18.8. 2010
