Osmo Soininvaara kerjäsi verta nenästään, kun hän muutama päivä sitten kirjoitti blogissaan huumepolitiikasta otsikolla ”Kannattaako hävittyä sotaa jatkaa?”. Kirjoituksen avainlause kuului: ”Nollatoleranssi on hyvää huumepolitiikkaa, jos se toimii kunnolla, mutta jos se ei toimi, se vain pahentaa tilannetta. ” Tämän voin allekirjoittaa. Kun saman lauseen kirjoittaa vaihtaen sanan huumepolitiikka alkoholipolitiikkaan, voi myös jatkaa viittamalla kieltolakikokeilujen tuloksiin. Ymmärrän, että Soininvaaran tarkoituksena on huumeiden käytön ja huumehaittojen – ml. laittoman huumekaupan ympärille syntyneen jättiläismäisen väkivaltaisen rikollisuuden – minimointi. Hänen tarkastelukulmansa oli globaalinen, niin kuin globaalin ongelman kanssa pitää ollakin, eikä hän suosita, että Suomessa kannattaisi noudattaa muuta maailmaa liberaalimpaa huumepolitiikkaa. Jos Soininvaaran blogissaan esittämä näkemys on hänen omalla sivullaan tuottanut paljon ihan järkevääkin pohdintaa – ehkä siksi, että törkeimmät asiattomuudet moderoidaan pois – niin samaa ei voi sanoa siitä muun median levitettäväkseen ottamasta kirjoittelusta, jossa Soininvaaraa riepotellaan mitä räävittömimmin ja hänen näkemyksiään totaalisesti vääristellen. Saman on tietysti saanut kokea jokainen, joka on yrittänyt harjoittaa huumeiden haittojen vähentämiseksi samankaltaista pohdiskelua. Itse en tätä aihetta aio enempi käsitellä ja tyydyn vain kiittämään Soininvaaraa asiallisesta ja uskallusta vaatineesta puheenvuorosta. Toivon myös, että vastaväitteiden esittäjät suuntaisivat ne suoraan Soininvaaralle, jolla riittää asiantuntemusta ja kärsivällisyyttä jatkaa keskustelua silloin, kun se tapahtuu asiapohjalla. 31.7. 2010
31.7.2010
