Britannian vaalit

Kaksi viikkoa ennen Britanniassa pidettäviä parlamenttivaaleja tuloksen ennustaminen on vaikeampaa kuin koskaan. Se ei johdu vain puolueiden tasaväkisyydestä, vaan enemmänkin vaalijärjestelmän omituisuudesta ja ennakoimattomuudesta. Oli tulos mikä tahansa, on varmaa että se lisää paineita enemmistövaalitapaan ja yhden edustajan vaalipiireihin perustuvan vaalijärjestelmän uusimiseen.

Niin kauan kuin vallasta kilpaili kaksi suurta puoluetta tuotti järjestelmä jommalle kummalle yleensä selvän enemmistön parlamenttiin, vaikkei Englannissa yksikään puolue ole enää vuoden 1931 jälkeen kertaakaan saanut yli puolta annetuista äänistä. Olenkin sopivissa yhteyksissä voinut muistuttaa Thatcherin hehkuttajille, etteivät konservatiivit hänen johdollaan koskaan saaneet niin suurta osuutta äänistä kuin Nicaraguan sandinistit saivat menettäessään parlamenttienemmistönsä ja hallitusvallan vuoden 1990 vaaleissa. Englannissakin työväenpuolue sai vuoden 1951 vaaleissa enemmän ääniä kuin konservatiivit, jotka kuitenkin muodostivat hallituksen voitettuaan enemmistön paikoista.

Nyt kun vaaleissa kilpailee kolme lähes tulkoon tasavahvaa puoluetta, joista suurinkaan ei yllä 40 prosentin kannatukseen, on vaalijärjestelmän legitimiteetti kovalla koetuksella. Jos liberaalidemokraatit ovat vaa’ankielenä kahden muun välillä on heillä hyvät mahdollisuudet vaatia vaalijärjestelmän uusimista suhteellisen vaalitavan pohjalta. Se ei enää olisi niin suuri mullistus kuin aiemmin, sillä sellainen on jo Britanniassakin käytössä europarlamentin vaaleissa.

Vielä Tony Blairin aikoihin olisi pohjoismaalaisen vasemmiston arvopohjalta luontevin valinta ollut Englannin vaalipiireissä liberaalidemokraattien ja Skotlannissa Scottish National Partyn äänestäminen. Nyt Brownin työväenpuolue on alkanut taas palata vasemmistolaisille juurilleen ja liberaalidemokraattien talouspolitiikka taas livennyt pari piirua aikaisempaa oikeammalle. Konservatiivijohtajakin on hakenut puolueelleen modernimpaa ja liberaalimpaa ilmettä, mutta ei ole kovin uskottavasti onnistunut puolueen selkäydinreaktioihin perustuvaa vanhoillisuutta karsimaan. Ja EU:lle euroskeptisten konservatiivien voitto olisi joka tapauksessa suuri takaisku.

Jos työväenpuolue ja liberaalidemokraatit saavat yhdessä selvän enemmistön olisi toivottavin tulos näiden kahden yhteishallituksen muodostaminen. Tämä olisi todella uutta Britannian politiikassa.

21.4.2010