Murhasivatko Israelin Mossadin agentit Hamas-johtajan Dubaissa? Ainoa mitä Israelin ulkoministeri Avigdor Liebermanilla on ollut asiasta sanottavaa on, etteivät he myönnä eivätkä kiellä osuuttaan rikokseen. Syyllisyys voidaan osoittaa vasta tutkinnan jälkeen oikeudessa, mutta ei olisi suinkaan ensimmäinen kerta kuin Israel tällaiseen syyllistyy. Tätä Liebermanin lausuntoa kannattaa myös arvioida sitä taustaa vasten, että Israel on sen (ja Hamasin) sotarikoksen tunnusmerkit täyttäviä toimia arvostelleen Goldstonen raportin johdosta käynnistänyt oman kampanjansa koko ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden toteutumista valvovia mekanismeja vastaan. Sen tavoitteena on koko nykyisen kansainvälisen humanitäärisen oikeuden syrjäyttäminen rajoittamattomalla avoimella voimapolitiikalla. Mahtaakohan Israelissa kukaan huomata, että maa, joka perustellusti vaatii kaikkia tunnustamaan sen oikeuden olemassaoloon ja turvallisuuteen, ei voi odottaa laajaa kunnioitusta oikeusvaatimuksilleen, jos se ei itse halua sitoutua kansainväliseen oikeusjärjestykseen ja toimia niin kuin kaikki sivistysvaltioina pidettävät valtiot tekevät. Israel on kieltämättä onnistunut ottamaan itselleen sellaisia oikeuksia, joita muille ei sallittaisi. Yhdysvaltain suojeluksen ohella EU:llakin – joka aivan oikein aina tuomitsee kaikki palestiinalaisten terroriteot – on joskus vaikeuksia sanoa suoraan, ettei Israel saa käyttäytyä tavalla, jollaista ei miltään muulta maalta protesteitta ja ilman vastatoimia hyväksyttäisi. EU-maiden passien väärinkäytön tuominneessa lausunnossaan EU:n ulkoministerit eivät edes rohjenneet mainita Israelia nimeltä. 23.2. 2010
23.2.2010
