Barack Obaman ensimmäisen presidenttivuoden päättyessä media on täyttynyt arvioista, jotka kaikki kertovat jonkinasteisesta pettymyksestä uuden paljon toiveita herättäneen presidentin aikaansaannosten vähäisyyteen. Minun ei ole tarvetta tähän vähättelyyn ja pettymykseen yhtyä siitä syystä, että pidin alusta alkaen häneen kohdistettuja toiveita ylimitoitettuina ja koin suorastaan piinallisena sen, miten jotkut Suomessakin uskoivat pääsevänsä nousukiitoon vain hihkaisemalla ”Yes we can!”. Obama ei loisteliaan retoriikan mestarina ole itsekään ihan syytön kohtuuttomiin odotuksiin, mutta ilman niiden herättämistä olisi hän myös voinut jäädä valitsematta. Todellisuudessa Obama on muuttanut Yhdysvaltain politiikkaa, ei toki niin paljon kuin olisin toivonut, mutta ehkä juuri niin paljon kuin on ollut realistisesti mahdollista. Parhaiten hän on onnistunut finanssikriisin hoidossa. Matkalla on ollut myös hapuilua ja esimerkiksi kestävä Afganistan-strategia on edelleen hakusessa. Siksi sen tuen, jota Euroopasta Obamalle haluamme antaa, täytyy olla sellaista että se auttaa Yhdysvaltoja parempiin ratkaisuihin, ei sellaista jossa vain yhdymme Washingtonin päätöksiin. Yhdysvaltain suuri terveydenhuoltouudistus on se, joka voi ratkaista pidetäänkö Obaman presidenttiyttä onnistuneena vai epäonnistuneena. Tältä kannalta demokraattien tappio Massaschusettsin senaattorin vaalissa voi olla todella paha takaisku. 20.1. 2010
20.1.2010
