Haitin pieni, mutta kymmenen miljoonan ihmisen asuttama saarivaltio, on normaalioloissakin pahimpia paikkoja maailmassa köyhyytensä, rikollisuutensa ja huonon hallintonsa vuoksi. Nyt sinne iskenyt, mahdollisesti 100 000 ihmistä tai enemmänkin välittömästi tappanut maanjäristys on kirjaimellisesti romahduttanut ison osan siitä vähäisestä toimivasta infrastruktuurista, jota maassa on ollut.
Humanitääriset aputoimet käynnistyivät välittömästi ja niihin Suomi ja suomalaiset osallistuvat varmasti ihan kiitettävästi. Kriisi ei kuitenkaan pääty siihen kun rauniot on raivattu, vaan todellinen kansainvälisen solidaarisuuden ja avunantotahdon ja -kyvyn testi alkaa vasta jälleenrakennusvaiheessa, jolloin haasteena on estää Haitin vajoaminen entistäkin surkeampaan ja toivottomaan arkeen.
Haiti itsenäistyi Ranskan vallasta jo vuonna 1804, mutta sen jälkeen Yhdysvallat on myös vuosina 1915–1935 pitänyt maata miehitettynä ainoana intressinään turvata sijoittajiensa saatavat. Ulkomaiset vallankäyttäjät eivät kuitenkaan ole enää olleet Haitin pahin riesa, vaan omat korruptoituneet ja rikolliset vallanpitäjät. Maassa on myös YK:n rauhanturvaajia pahimman anarkian estämiseksi, mutta tähänastisilla resursseilla ja politiikalla ei mitään pysyvää parannusta ole saatu aikaiseksi. Kuten tsunamin jälkeen Indonesian Acehissa, avautuu Haitillakin nyt mahdollisuus katastrofin jälkeen nostaa maa kestävällä tavalla jaloilleen. Osaako kansainvälinen yhteisö haitilaisten kanssa tarttua tilaisuuteen?
14.1. 2010