Vielä jäljellä olevien valtionyhtiöiden vielä jäljelläolevat hallintoneuvostot ovat pitkään olleet teurastuslistalla. Nyt kuitenkin hallituspuolueiden ryhmänjohtajat eduskunnassa ovat päättäneet hylätä ministeri Häkämiehen esityksen Fortumin ja Neste Oilin hallintoneuvostojen lakkauttamisesta. Hyvä näin. Kun en enää ole yhdenkään yrityksen hallintoneuvostossa enkä sellaiseen ehdolla, voin nyt vapaasti puolustaa niiden säilyttämistä. Ärsykkeen tähän antoi Hesarin asiaa koskeva ennakkoluuloisessa ja populistisessa politiikkavastaisuudessa marinoitu uutisointi. Siinä jopa yllettiin paheksumaan sitä, että valtionyhtiöiden hallintoneuvoston jäsenet saavat tehtävästään palkkion, vaikka se yksityisten pörssiyritysten palkkioihin nähden onkin vaatimaton.
Se että yhtiöllä on hallintoneuvosto ei välttämättä ole Hesarinkaan mielestä itsessään suurin epäkohta vaan se, että niissä ”asiantuntijoiden” asemesta onkin mukana, horribile dictu!, poliitikkoja. Mutta onko näiden talouselämän kuuluisien ns. asiantuntijoiden jättämä jälki yhtään parempaa kuin kansalaisten reaalimaailmaan vähän paremmin ankkuroituneiden, kerran neljässä vuodessa valitsijoiden luottamustestiin asettuvien poliitikkojen?
Jos hallintoneuvostot ovat liian usein jääneet pimentoon ja toimivat ”hyödyttöminä porinapoppoina” on vika myös yhtiöjärjestyksessä, jos se ei selvästi määrittele hallintoneuvoston asemaa ja tehtäviä. Oman kokemukseni perusteella en ole toki valtionyhtiöiden hallintoneuvostoja idealisoimassa, mutta en myöskään pidä oikeana niiden demonisoimista. En tiedä, että ne olisivat missään aiheuttaneet vahinkoa mutta tiedän, että joskus ne ovat antaneet selvästi hyödyllisen panoksen yhtiön kehittämiseen, usein myös siinä muodossa, että on estetty toimivaa johtoa tekemästä liian suuria virheitä. Poliitikot hallintoneuvostoissa eivät esimerkiksi ole ideoineet yhtiöiden ökyoptioita, vaan ne ovat olleet itse itseään palkitsevien ”asiantuntijoiden” aikaansaannoksia. Ja eikö ole ihan oikein, että suomalaisten valtionsa kautta omistamat yhtiöt joutuvat hallintoneuvostonsa kautta ottamaan huomioon sen, mitä omistajat yhtiöiden toimintatavoista ajattelevat, vaikka se ei kävisikään yhteen kvartaalikapitalismin lyhyen aikavälin osakekurssinousun maksimoinnin kanssa?
12.11. 2009
