Lakia työvoimapalveluista ollaan muuttamassa. Tarkoitus on rajata työllistäville tahoille annettava palkkatuki 200 000 euroon kahden vuoden aikana. Tätä perustellaan sillä, että näin tuki voidaan tulkita ”vähämerkitykselliseksi” niin, ettei sitä katsottaisi kilpailua vääristäväksi valtion tueksi. Tässä on ikävä esimerkki siitä, miten kilpailufundamentalismi uhkaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Käytännön seuraus muutoksesta olisi kolmannen sektorin järjestöjen tarjoamien työllistämismahdollisuuksien raju leikkaus. Myös sosiaalisen yritystoiminnan edellytykset heikkenesivät. Muutos kohdistuisi juuri kaikista vaikeimmin työllistettäviin ihmisiin, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia ilman tällaista asialle ilman voitontavoittelua omistautuneiden järjestöjen tukityöllistämistä löytää työtä avoimilta työmarkkinoilta. Järjestöt ovat kuitenkin tukityöllistäjinä onnistuneet varsin hyvin mahdollistamaan monelle paluun normaaliin työelämään. Jos tätä toimintaa nyt leikataan kasvaa vastaavasti kuntien vastuu työn järjestämisestä, minkä tiedämme käytännössä mahdottomaksi erityisesti vaikenevan työllisyyden ja kuntatalouden paineiden olosuhteissa. Kun työ- ja elinkeinoministeriö kiiruhtaa ennakoimaan sellaista EU-tulkintaa joka tällaiseen leikkaukseen pakottaisi, on se itsessään jo markkinafundamentalismia myötäilevä kannanotto. Tässä asiassa on perusteltua harata vastaan niin kauan kuin mahdollista ja vähän sen ylikin, siinä toivossa, että järki kuitenkin voittaisi lopulta myös Unionissa. Olisi EU:n hyväksyttävyydelle uusi kolhu pakottaa jäsenvaltiota tekemään muutoksia, jotka sotivat myös EU:n omaa tavoitetta, valtiontukien yksinkertaistamista ja parempaa kasvuun ja työllisyyteen kohdentamista vastaan. 15.11. 2009
15.11.2009
