Nobelin tämän vuoden rauhanpalkinnon antaminen Barack Obamalle on hämmentänyt muutkin kuin vain palkinnonsaajan. Yleinen reaktio on ollut, että hyvä ihminen ja hyvät puheet, mutta hänen palkitsemisensa näin on aivan liian ennenaikaista. Tähän kuoroon voin minäkin yhtyä. Toivotaan siis, että presidenttikautensa päättyessä arvovaltaisen kannustuspalkinnon saanut Obama on onnistunut lopettamaan sotimisen Irakissa ja Afganistanissa aloittamatta yhtään uutta. Toivotaan myös, että perusteluissa erityismaininnan saanut Obaman valmius ydinaseriisuntakin on silloin johtanut konkreettisiin ja tuntuviin tuloksiin. Rauhanpalkinto on johtanut jälkipuheisiin ja kritiikkiin lähes yhtä usein kuin kirjallisuuspalkinto. Ahtisaaren palkitseminen vuosi sitten ei tällaista kritiikkiä juurikaan herättänyt, niin selvästi kyse oli tunnustuksesta perinteisiä rauhanvälitystehtäviä menetyksellisesti hoitaneelle rauhanvälittäjälle. Sekin on tosiasia, että useimmiten kaikki tällaiset arviointiin perustuvat palkitsemiset kertovat yhtä paljon palkinnonmyöntäjien pyrkimyksistä kuin saajan ansioista. 11.10. 2009
11.10.2009
