Eduskunta kävi ajankohtaiskeskustelun Itämeren Nord Stream -kaasuputkihankkeesta. Olen tähän hankkeeseen lähemmin tutustunut jo kymmenen vuotta sitten, jolloin se oli työpöydälläni kauppa- ja teollisuusministerinä. Silloin oli kyse Etelä-Suomen halki vedettävästä putkesta, joka sitten lounaisrannikolta olisi jatkunut Itämeren pohjaa pitkin Saksaan. Suomella oli intressi lisätä kaasuntuontia, mutta meidän lisäkysyntämme ei vielä riittänyt kattamaan investointikustannuksia. Hankkeen kannattavuus olisi edellyttänyt putken haaroittamista myös Ruotsiin, jonka kiinnostuksen puute kaatoi suunnitelman. Tätä valitettiin yleisesti ilman, että kukaan silloin olisi noussut ääni väristen tai asiallisemmassakaan äänilajissa varoittamaan putkesta sen enempää suurena ympäristöriskinä kuin turvallisuuspoliittisena uhkana. Putkihanke on nähtävä molemmissa suhteissa ennemmin myönteisenä kuin uhkaavana asiana. Kaasuntuonti Eurooppaan vähentää ennen muuta pahiten saastuttavan kivihiilen käyttöä. Kaasuputkia on kulkenut pitkään mm. Välimeren, Mustan meren ja Pohjanmeren poikki ristiin rastiin ilman, että niistä olisi koskaan aiheutunut vakavampaa ympäristöuhkaa. Sen sijaan saman energiamäärän kuljettaminen sadoilla pinta-aluksilla olisi ainakin satakertainen ympäristöriski. On totta, että Itämeren ekologia on erityisen haavoittuvainen, mutta ei ole syytä epäillä etteikö parhaimman käytettävissä olevan teknologian käyttö vastaisi tiukimpia ympäristöstandardeja. Kaikki Itämeren rannikkovaltiot lupaprosessienssa kautta ovat tätä varmistamassa, samoin kuin se, että ympäristötietoinen Saksa on hankkeessa mukana. Venäjän puolella ei valitettavasti vastaavaa varmuutta ole, mutta tämä hanke voi vaikuttaa vain heidänkin ympäristöstandardejaan parantavalla tavalla. Venäjän kaasutoimitukset Eurooppaan eivät lisää vain Euroopan riippuvuutta Venäjän energiasta, vaan myös Venäjän riippuvuutta Euroopan markkinoista. Tällainen keskinäisriippuvuuden kasvu ei ole suinkaan konfliktin aihe, vaan päinvastoin yhteistyön kehittäjä. Vaatii vainoharhaisuutta lähentelevää kieroutunutta mielikuvitusta ja atavistista naapurivihaa nähdä kokoomuksen kansanedustajan tavoin putken suojelu perusteena, jolla Venäjä voisi vaatia tukikohtia Suomesta. 9.10. 2009
9.10.2009
