Vanhasen hallitus, joka suruttomasti heittää satoja miljoonia erilaisiin tulonjaon kannalta huonoihin ja työllisyyden kannalta parhaimmillaankin vain heikkotehoisiin kohteisiin, etsii samanaikaisesti säästöjä leikkaamalla jälleen kerran kehitysyhteistyöstä. Tavoitteena on saada kokoon suurinpiirtein se summa, jota hallitus esittää uutena korotuksena puolustusvoimien varustelurahoihin. Valtiovarainministeriö löytää tälle oikeutuksen siitä, että BKT:n tänä vuonna laskiessa kehitysyhteistyövarojen BKT-osuus kasvaisi muutoin ajateltua enemmän. Toisena innovaationa on, että osa Suomessa käytettävistä turvapaikanhakijoiden kustannuksista luettaisiin jatkossa kehitysyhteistyöksi, jolloin tilastot näyttävät samaa lukua kuin ennen vaikka todellisia kehy-hankkeita leikataan. Hallituksen kehityspolitiikan täydellisestä konkurssijulistuksesta puuttuu enää se, että esimerkiksi Afganistanin kriisinhallintamenot saataisiin kokoomuksen haluamalla tavalla myös kehitysyhteistyöksi.
Oikea menettely olisi tietenkin jättää kehitysyhteistyövarat ennalleen ja olla tyytyväinen siihen, että jatkossa se 0,7 prosentin BKT-osuus johon Suomi lukemattomia kertoja ja tämäkin hallitus on sitoutunut, käy vähän realistisemmaksi ja helpommin saavutettavaksi. VM:n kehyleikkuri on tähän asti toiminut vain yhteen suuntaan eli oikeuttanut leikkauksiin silloin kun BKT:n kasvu jää ennakoitua heikommaksi, ei koskaan korotuksiin silloin jos se on ennakoitua vahvempaa.
Kokoomukselta ja kepulta ei tällainen nihkeys kehitysyhteistyön suhteen ole uutta tai odottamatonta, mutta joillekin voi olla yllätys se, että vihreätkin ovat osallistumassa leikkauskampanjaan omantuntonsa hinnalla.
20.8. 2009
