Jos Suomen yleisurheilujoukkue voi vielä toivoa yhtä tai kahta mitalia Berliinin MM-kisoista ja sellaisen saavuttaakin, on se Suomen kokoiselle maalle maailman kilpailluimmassa urheilumuodossa edelleen ihan kelvollinen suoritus – siksi kysymysmerkki otsikkoa pehmentämässä. Se on sitäkin kunnioitettavampi saavutus, jos mitali on myös voitettu puhtain keinoin. Niillä ei enää tuoteta kymmentä 20 metrin kuulantyöntäjää yhdessä vuodessa, vaan ehkä yksi kymmenessä.
Aikanaan Suomessa oli vain kaksi merkittävää urheilumuotoa, kun kansa kesällä juoksi, hyppi ja heitti ja talvella hiihti. Noista ajoista yleisurheilun asema ja luonne Suomessa ovat täysin muuttuneet. Viisimiljoonaisen kansan potentiaali on rajallinen ja tänään sen superlahjakkuudet hakeutuvat rahakkaimpiin ja keskitason yrittäjät vähemmän kovaa harjoittelua vaativiin lajeihin. Tavalliset taapertajat taas viettävät aikaansa mielummin joukkuepelien ja kehittyneempien välinelajien parissa ja lisääntyvän ylipainoisen väestönosan suhde liikuntaan toteutuu enää vain televisioruudun kautta.
On vain hyväksyttävä se tosiasia, ettei yleisurheilu Suomessa tule enää koskaan palaamaan sellaiseksi laajan tason kansalliseksi tekijäksi, mitä se vielä neljännesvuosisata sitten oli. Tuloksissa maailman huipputaso karkaa, samalla kun kansallinen taso on romahtanut. Tätä kuvaa sekin, että 25 vuoden takaisilla ennätystuloksillani kehtasin juuri ja juuri käydä piirikunnallisten kisojen häntäsijoja hätyyttämässä, nyt niillä keräisi jo mitaleita useimpien piirien mestaruuskilpailuissa.
Onnea ja menestystä kuitenkin Jukka Keskisalolle!
29.7. 2009
