Vihreät mepit Satu Hassi ja Heidi Hautala ovat vaatineet uusia vaaleja vaalirahoitussotkujen vuoksi katsoen, että on käynyt ilmi kuinka rahoitus on vaalitulosta vääristänyt ja sen kautta hallituspohja suorastaan ostettu. Tämä antaa aiheen muutamaan huomautukseen. Suomessa eduskunnan hajottaminen ja ennenaikaisten vaalien toimeenpano on perustuslakiuudistuksen myötä haluttu tehdä aikaisempaa vaikeammaksi niin, että pääministerin on ensin tehtävä siitä aloite ja presidentin se erikseen hyväksyttävä. Tämä järjestelmä on hyvä enkä siihen perustuslakiuudistuksissa enempi kajoaisi. Tarkoitus on ollut, ettei hallitusta liian kevein eväin hajotettaisi ja että ennenaikaisiin vaaleihin päädyttäisiin pääsääntöisesti vain jos parlamentaarisen enemmistöhallituksen muodostaminen ei onnistu, eikä aina välttämättä silloinkaan. Myös jokin yleinen kriisi saattaa olla peruste uusiin vaaleihin. Mikään näistä edellytyksistä ei tässä tilanteessa vielä täyty. Kehittyvien maakuntien Suomen vaalirahoitussotku haisee ja sen pitäisi johtaa sekä henkilövaihdoksiin puolueissa että vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön muutoksiin ja ehdottoman avoimuuden toteuttamiseen, mutta on aika epähistoriallista nähdä tämä Suomen viime vuosikymmenten historian valossa jotenkin ainutkertaisen korruptiivisena uutuutena ja sen vuoksi vaatia uusia vaaleja. Uusien vaalien vaatiminen tilanteessa, jossa hallitus tai ainakin sen johto on toimillaan menettänyt uskottavuutensa ja/tai luottamuksensa on sinänsä normaaliparlamentaarinen menettely. Oppositiolle, joka viimeisen kahden vuoden ajan on äänestänyt hallitukselle monista syistä epäluottamusta, se istuu hyvin. Mutta mitä on sanottava siitä, jos vaatimuksen esittää sellainen edustaja, joka on koko ajan istuvaa hallitusta tukenut ja pitää täysin luontevana oman puolueensa hallitusvastuuta? Eikö sen, joka on tässä tosissaan tule aloittaa jättämällä tällainen ostettu hallituspohja? 3.7. 2009
3.7.2009
