Valtion tilinpäätös vuodelta 2007 kertoo, että mainittuna vuonna valtio myönsi erilaisia verohelpotuksia yhteensä 12,9 miljardia euroa. Summa on noin kuudennes valtion kaikista verotuloista. Kun helpotukset myönnetään vähennyksinä, alennuksina, maksun lykkäyksinä tai vapautuksina yleisestä verokannasta, on kyse täysin menoihin verrattavista kustannuksista. Niitä eivät kuitenkaan koske mitään kehykset tai muutkaan valtiontalouden kurissapitämiseksi tarkoitetut menosäännöt. Tähän vääristymään on puuttunut myös finanssineuvos Rauno Niinimäki äskeisessä kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa. Häntä kauhistuttaa myös se, että fiskaalisilta vaikutuksiltaan suuriakin verohelpotuksia on päätetty pikavauhtia ilman kunnollista valmistelua ja yhteiskunnallista keskustelua, viimeisimpinä esimerkkeinä puun myyntitulon verotuksen kevennys tai kotitalousvähennyksen korotus. Tämä myös kasvattaa tuloeroja, sillä alennukset suosivat suurituloisia ja erityisintressejä ja hyödyttävät pienituloisia vähän jos lainkaan. Finanssineuvos on oikealla asialla painottaessaan sitä, että veropohja on pidettävä mahdollisimman laajana ja monin tavoin verotuksen selkeyttä ja taloudellista käyttäytymistä vääristävät verohelpotukset pieninä. Niinimäki käyttäisi veroalennusvaran veroasteen yleiseen alentamiseen, mutta hänen kriittinen näkymyksensä verohelpotuksita pätee vaikka tuo 13 miljardia käytettäisiin mielummin hyvinvointivaltion ja sen palveluiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Se että veroaukot ovat jatkuvasti kasvaneet ei ole virkamiesten syytä, vaan kuuluu niihin asioihin, joista poliitikot kantavat täyden vastuun – myös ne puolueet, jotka ovat olleet hallitusvastuussa ennen nykyistä porvarihallitusta, vaikka harvoin on oppositiokaan alennuksia vastustanut. 27.6. 2009
27.6.2009
