Eduskunnasta lähdettiin juhannuksen viettoon lähes samankaltaisissa tunnelmissa kuin kuusi vuotta sitten, jolloin Anneli Jäätteenmäen luottamuksen vieneet Irakgate-selittelyt johtivat pääministerin vaihtoon. Matti Vanhaselle ei vielä ole käynyt samoin, mutta pääministerin muistin valikoivuus keskustan vaalirahoituskähminnöistä on saattanut myös hänen asemansa vaakalaudalle. Samoin Kuntien Eläkevakuutuksen johdon toiminta ja suhteet Nova/kepu-konserniin joutuvat tarkkaan syyniin ja voivat johtaa toimiin. Oppositio on antaumuksella grillannut pääministeriä, eikä syyttä. Sitä on luonnollisesti harjoitettu myös siinä toivossa, että se elvyttäisi SDP:n kannatusta. Pelkään kuitenkin, että tämä sotku ei tahri vain kepua, vaan kalvaa vielä enemmän koko poliittisen järjestelmän luottamusta ja uskottavuutta. Sosialidemokraattien pitäisi nyt olla edelläkävijöitä ja tehdä oma puoluerahoituksensa kaikilta osin avoimeksi, muuten ei sanomaamme riittävästi uskota. Hyvää juhannusta kuitenkin kaikille! 19.6. 2009
Iranin teokratia horjuu
On mahdotonta sanoa, kuinka väärennetty Iranin presidentinvaalin virallinen tulos on. Ei ole poissuljettua, etteikö vaalien voittajaksi julistettu presidentti Ahmadinejad olisi selviytynyt toiselle kaudelle, vaikka ääntenlaskenta olisi sujunut ilman väärennöksiä. Rehellisistä ja vapaista vaaleista ei silloinkaan olisi kyse mullahien teokratiassa, jossa itse itsensä nimittäneet uskonnolliset johtajat ensin määrittävät, keitä ylipäätään saa ehdolle asettaa ja voivat myös mitätöidä kaikki presidentin päätökset – näinhän tapahtui Iranin edellisen uudistusmielisemmän presidentin Khatamin aikana.
Mellakoinnissa ei purkaudu vain pettymys vaaliväärennökseen vaan laajemmin tyytymättömyys diktatoriseen teokratiaan. Ahmadinejadin ydinuho ja köyhiä kosiskeleva populismi ei ole tuonut parannusta inflaatiosta ja huonosta taloudenhoidosta kärsivien iranilaisten asemaan. Se että tyytymättömyys nyt purkautuu kaduilla mielenosoituksissa ei välttämättä kuitenkaan johda välittömään muutokseen. Eriväriset vaaliväärennöksiä seuranneet, Ukrainassa ja muualla nähdyt pehmeät vallankumoukset ovat johtaneet tuloksiin silloin, jos hallitsijat ovat myös menettäneet itseluottamuksensa ja epäröivät turvautua niin laajamittaiseen väkivaltaan kuin vallassapysyminen edellyttäisi. Valitettavasti Iranissa ei taida olla vielä tällaista tilannetta, minkä suhteen tietysti toivon olevani väärässä.
17.6. 2009
