Sanoma-konserni on jo pidemmän aikaa osana yleiseurooppalaista mediatalojen kampanjaa aktiivisesti häärinyt Yleisradion aseman heikentämiseksi ja julkisen mediapalvelun yksityistämiseksi. Ihan legitiimi mielipide vaikka eri mieltä olenkin, mutta uutta on se ettei mediakonserni ole näin härskisti aikaisemmin käyttänyt omaa mediavaltaansa minkään sen omia yksityisiä taloudellisia intressejä palvelevan kampanjan hyväksi. Viimeksi konsernin päälehti antoi Sunnuntaidebatti -palstansa Sanoma Newsin toimitusjohtajan vaatimukselle Ylen julkisen palvelun monopolin purkamisesta. Kuten Ylen pääjohtaja aivan oikein kirjoitti, ei sitä haastetta jota internetin ilmaisuus kaikille maksullisille medioille merkitsee ratkaista ainakaan Yleä heikentämällä, tai oikeammin lakkauttamalla, mitä Sanoman pyrkimys viime kädessä tarkoittaa. Yleisradiossa on toki paljonkin arvosteltavaa eikä aiheellisesta arvostelusta tule pidättäytyä, mutta perustelluinta arvostelu on aina ollut silloin kun yhtiö on laiminlyönyt sille kuuluvaa julkisen palvelun tehtävää. Jos se nyt innovoi uusia palveluja niin antaa kaupallisen median rauhassa itkeä. Toisin kuin kaikkien muiden mediayhtiöiden kohdalla voidaan eduskunnan valvonnassa toimivan Yleisradion virheet aina viime kädessä oikaista demokratian keinon. HS-raati pantiin vähän aika sitten vastaamaan kysymykseen, onko Nokian vahva asema Suomessa uhka kansanvallalle. Miten olisi, jos ensin kerrottaisiin vastaajille, että Sanoma-konsernin liikevaihto on kymmenkertainen Yleen verrattuna ja sen liikevoitto Ylen koko budjetin suuruusluokkaa, ja sen jälkeen kysyttäisiin, onko Sanoma konsernin vahva asema Suomessa uhka kansanvallalle. 9.3. 2009
9.3.2009
