Kuluttajien vai yritysten suojelua?

EU:n kuluttaja-asioista vastaava komissaari, Bulgarian Meglena Kuneva vieraili Helsingissä ja kävi myös suuren valiokunnan jäsenten grillattavana. Sana on tässä paikallaan sillä Suomessa suhtaudutaan niin hallituksessa kuin eduskunnassa erittäin kriittisesti komissaarin ajamaan uuteen direktiiviin kuluttajien oikeuksista, mikä hänelle varmasti kävi selväksi tapaamisessamme.   Erimielisyys koskee hyvin perustavanlaatuista kysymystä tuleeko kuluttajansuojamääräysten olla minimistandardeja vai tähdätäänkö määräysten täydelliseen harmonisointiin, kuten komissaari esittää. Tällöin ei riitä sen läpikäyminen, merkitseekö direktiivi joissain kohdin Suomen verrattain hyvän, muttei toki täydellisen kuluttajansuojelun heikentämistä. Komissaari näki  paljon vaivaa todistaakseen esimerkein valiokunnan jäsenille, että monissa kohdin ehdotus parantaisi kuluttajansuojaa myös Suomessa. Meillä ei ole tietenkään mitään tällaisia määryksiä vastaan, mutta komissaari sivuutti varsin kevyesti ne kohdat, joissa direktiivi merkitsisi selviä heikennyksiä. Kun Suomessa 15 vuotta sitten käytiin väittelyä EU:iin liittymisestä oli yksi tärkeä edelletys jaa-kannalle se, että voitiin vakuuttua siitä, ettei jäsenyys merkitse heikennystä sosiaaliturvaan, ympäristönsuojeluun tai kuluttajansuojeluun. Jos nyt hyväksyttäisiin direktiivi, joka kuluttajansuojan osalta johtaisi joissain kohdin heikennyksiin, ei se voi olla murentamatta EU:n muutenkin turhan heiveröistä suosiota Suomen kaltaisissa maissa. Kaikesta muusta komissaari oli valmis keskustelemaan, mutta ei täysharmonisoinnin vaatimuksesta, joka tarkoittaa sitä, että kuluttajansuojamääräysten tulisi olla kaikissa maissa täysin samanlaisia ilman kansallisia poikkeuksia ja mahdollisuutta ylläpitää tai ottaa käyttöön direktiivin säädöksiä tiukempia määräyksiä. Täysharmonisointi on ylipäätään harvoin tarpeen eikä ainakaan ympäristön tai kuluttajien suojelemiseksi tarkoitetussa lainsäädännössä. Näissä on tärkeintä sopia sitovista minimimääräyksistä, joita voidaan eri maissa myös tiukentaa. Kaiken lisäksi voi epäillä, onko kyse lainkaan kuluttajan suojelusta vai elinkeinotuista. Komissaarilta nimittäin lipsahti Helsingin Sanomien haastattelussa toteamus, että kuluttajan oikeudet ovat kunnossa mutta yritysten asemaa ja oikeuksia täytyy vahvistaa. Siksi direktiiviehdotusta ei käsitellä siinä neuvostokokoonpanossa, jolle kuluttajakysymykset muutoin kuuluvat, vaan kilpailukykyneuvostossa. Tältäkin kannalta voi kuitenkin kysyä, mihin Euroopassa tarvitaan täysharmonisointia asiassa, jossa Yhdysvaltain eri osavaltioiden lainsäädännössä on nytkin paljon suurempia eroja kuin EU-maiden välillä ilman, että se ennenkaikkea direktiiviä ajavien tahojen esikuvanaan pitämien Yhdysvaltain kilpailukykyä olisi haitannut. 7.7. 2006