Eurooppa ja Suomi ovat kriisissä. EU on toivon mukaan saanut eurokriisin jonkinlaiseen hallintaan – tosin hirvittävin kustannuksin kiitos matkalla tehtyjen virheiden – mutta Euroopan talouden ongelmat eivät suinkaan ole ohi. Suomen talous on myös ahdingossa, jota hallitus yrittää hoitaa tarjoamalla lamaa välittömästi syventäviä ja tulevaisuuden nousumahdollisuuksia leikkaavia lääkkeitä. Niiden yhteisenä nimittäjänä on eriarvoisuuden kasvattaminen ja loittoneminen kaikista niistä arvoista ja käytännöistä, joilla pohjoismainen hyvinvointivaltion malli on nostanut pohjoismaat kaikkien menestys- ja hyvinvointivertailujen kärkimaiden joukkoon.
Talous hallitsisi vielä voimakkaammin politiikkaa ellei myös viime vuonna alkanut turvapaikanhakijoiden vyöry Eurooppaan olisi nyt noussut ykköshaasteeksi. Se on luonut tilanteen, jossa seuraavat kuukaudet voivat olla ratkaisevia Euroopan Unionille. EU on tähän herännyt tuskaisen hitaasti, mutta jonkinlainen toimiva linja alkaa hahmottua, jolla pakolaiset, Schengen ja Dublin-järjestelmä voitaisiin pelastaa, ja juuri tässä järjestyksessä. Se edellyttää sitä että EU kykenee hoitamaan ulkorajavalvontansa, käsittelemään turvapaikanhakijoita yhtenäisten kriteerien mukaan ja kantamaan heidän suojelustaan vastuuta niin että kaikki EU-maat siihen osallistuvat. Lisäksi tarvitaan EU:n voimakasta panosta kriisien ja konfliktien lopettamiseksi ja suurimmassa paineessa olevien pakolaisten vastaanottaja- ja läpikulkumaiden tukemiseksi. Tämä on niin Suomen kuin koko EU:n etujen mukaista sillä paluu puhtaasti kansallisiin rajakontrolleihin olisi koko Eurooppa-projektille sellainen isku, josta se ei kovin helposti enää toivu.
Mitään varmuutta siitä, että EU tässä onnistuisi, ei ole. Tätä ja eurooppalaista yhteiskuntarauhaa uhkaa nationalismin, muukalaisvihan ja myös fasismiin taipuvaisten poliittisten voimien nousu. Syvin syy tähän on pitkään muhinut pettymys eriarvoisuutta kasvattaneeseen elitistiseen politiikantekoon, jolle punavihreät ja vasemmistolaiset voimat eivät ole kyenneet luomaan uskottavaa vastaliikettä, vaan ovat osin hahmottuneet saman elitistisen politiikan toteuttajiksi. Nyt turvapaikanhakijoiden tulva on vain tarjonnut käyttökelpoisen syntipukin, johon heikommassa asemassa elävät ja tulevaisuutta pelkäävät ihmiset saadaan kohdistamaan vihansa.
Jotkut Euroopan maat ovat näiden synkkien voimien vaikutuksen alla jo luisuneet vaarallisen pitkälle demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista vaarantavaan suuntaan. Unkari on jo pitkään ollut tällä tiellä ja EU:n kykenemättömyys puuttua arvojensa mitätöintiin johti päätökseen uuden mekanismin käyttöönotosta, jolla voitaisiin puuttua oikeusvaltiota ja demokratiaa heikentävään kehitykseen jäsenmaissa.
Komissio on käynnistänyt mekanismin käytön Puolan kehityksen vuoksi. On mahdollista että Kroatia ja Slovakia joutuvat kohta samanlaiseen tarkasteluun. On tärkeätä että Suomi antaa tälle menettelylle täyden tukensa.
Euroopan unionin jäsenet ovat kaikki sitoutuneet tiettyjen perusperiaatteiden kunnioittamiseen. Viimeistään Hitlerin valtaannousun jälkeen on ymmärretty, ettei pelkkä vaaleissa tavalla tai toisella hankittu voitto anna oikeutusta ryhtyä mitätöimään oikeusvaltion ja demokratian perusperiaatteita eikä kohdistamaan oikeuksien rajoittamista minkään ihmisryhmään.
Erityisesti yhden hallituspuolueen, jonka mielestä Puolan kehitykseen ei pitäisi puuttua, käyttäytyminen ja puheet Suomessa ovat huolestuttavassa määrin viemässä Suomeakin EU:n ongelmamaiden joukkoon. Huolestuttavaa on myös se hiljaisuus, jolla muut hallituspuolueet ovat tätä menoa katselleet. Mutta ehkä kyse on siitä, että hallitus jo katsoo, että perustuslain ihmisoikeuksien suoja on Suomessa mennyt liian pitkälle kun se asettaa rajoja sille mitä hallitus voi yksin enemmistöllään tehdä.
28.1. 2016
