Punnittua taloushistoriaa
Helsingin leipureiden alun perin vuonna 1905 tuotanto-osuuskunnaksi perustama osuusliike Elanto nousi nopeasti pääkaupungin merkittävimmäksi kauppaliikkeeksi ja ns. edistysmielisen osuustoimintaliikkeen eli E-liikkeen lippulaivaksi. Elanto ei kuitenkaan ollut työväenliikkeen osaksi perustettu osuuskauppa, vaikka sosialidemokraatit olivat sen johdossa Väinö Tannerin 1915 alkaneesta toimitusjohtajakaudesta lähtien, vaan sen perustajina oli myös sen hallinnossa vähintään neljänneksen osuudella koko ajan mukana olleita porvareita.
Kun työväen osuuskaupat kyllästyivät alistettuun asemaansa porvareiden hallitsemassa SOK:ssa ja perustivat OTK:n vuonna 1916 liittyi Elantokin siihen, mutta jäi myös SOK:n jäseneksi kunnes seuraavana vuonna erotettiin. Sisällissodan jälkeen jaot jyrkkenivät niin, että porvarit perustivat vuonna 1919 oman Helsingin Osuuskauppansa, mutta kaikki edistysmieliset porvarit eivät kuitenkaan suostuneet Elantoa jättämään.
Kilpailuasetelma Elannon ja HOK:n välillä säilyi aina 1980-luvulle saakka. Elanto oli pitkään ylivertaisessa johdossa, mutta kun E-liikkeen tappiokierre alkoi ei Elantokaan säästynyt ongelmilta, vaikka pystyi pitempään selviämään Tannerin hankkimaa kiinteistöomaisuutta realisoimalla. Elanto kuitenkin torjui OTK:n (ja SDP:n) johdon suurfuusion osuuskunta Ekaksi. Se oli Elannon onni, sillä Eka joutui velkasaneeraukseen ja konserniin liitetyt Haka ja Kansa konkurssiin. Elantokin ajautui velkasaneeraukseen mutta selviytyi siitä lopulta kuiville vaikka sen velkataakkaa ei edes leikattu toisin kuin Ekassa. Tässä vaiheessa alkoi myös vilkuilu aiemman kilpailijan ja osuustoiminnan kujanjuoksusta lievemmin vaurioin selviytyneen HOK:n suuntaan. Kesti kuitenkin vielä vuoteen 2004 ennen kuin ratkaisu kypsyi ja uusi Helsingin Osuuskauppa Elanto aloitti toimintansa.
Sen jälkeen uuden osuuskaupan menestys onkin ollut liki ainutlaatuista maan taloushistoriassa. Niin ainutlaatuista, että se on herättänyt kateelliset kilpailijat, jotka ovat ottaneet maalitaulukseen koko osuustoimintaperiaatteen. Tätä käsittelee myös Markku Kuisma kirjan osuustoiminnallisuutta suitsuttavassa avausartikkelissaan. ”Osuuskunnat ärsyttävät yhä niitä, joille poliittinenkin demokratia merkitsee ’enemmistön tyranniaa’. Kansanvaltainen yritys on tässä katsannossa kitkettävä rikkaruoho ellei peräti outo perversio. Osuustoiminnassa hermostuttaa toinenkin ’vääränlaisuus’. [ ] Ajan oikea oppihan opettaa, etteivät 2000-luvun finanssikapitalismissa voi pärjätä muut kuin ahnaimmat sijoittajat, bonuksilla riivatut meklarit ja optiomiljonäärien vetämät pörssiyhtiöt.”
Molemmista osuuskaupoista ja etenkin Elannosta on vuosikymmenten aikana kirjoitettu useita sekä populäärejä teoksia että tieteellisiäkin tutkimuksia. Nyt käsillä oleva 110-vuotiskirja on ensimmäinen, jossa molempien historiaa käsitellään yksissä kansissa ja rinnakkain samoissa Anitra Komulaisen ja Sakari Siltalan artikkeleissa tuoreimman käytettävissä olevan lähdeaineiston pohjalta. Kirjaa jaetaan myös liikelahjana, mutta mistään ei näy, että se olisi ollut nimenomainen tilaustyö. Kirjan kiistattomasta osuustoimintaan liitetystä perusmyönteisyydestä huolimatta eivät sen kirjoittajat ole luopuneet tutkijan otteestaan ja valmiudestaan käsitellä kriittisesti myös kohteitten vaikeimpia vaiheita.
Joulukuu 2016
