Arktiset alueet ovat pitkään olleet kasvavan mielenkiinnon kohteena. Oma kalenterini on koko kevätkauden ajan yleensä sisältänyt yhden arktisen seminaarin tai sitä sivuavan tapaamisen viikottain. Paavo Lipponen on selvitysmiehenä juuri myös julkistanut uuden raportin siitä miten Suomen tulisi tehostaa arktista aktiivisuuttaan sen tarjoamien suurten mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja kestävää kehitystä toteuttavan kasvun edistämiseksi.
Kasvava kiinnostus arktisiin alueisiin johtuu ennen kaikkea mahdollisuuksista siellä avautuvien uusien luonnonvaraesiintymien ja uusien kulkureittien hyödyntämiseen. Syy siihen, että näitä avautuu, on kuitenkin surullinen. Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät dramaattisimmin juuri arktisilla alueilla, joilla maapallon keskilämpötilan yhden asteen nousu näkyy yli kahden asteen nousuna. Se puolestaan vauhdittaa jään ja ikiroudan sulamista, joka puolestaan vähentää auringon säteiden heijastumista ja lisää metaanipäästöjä ilmakehään ja kiihdyttää globaalia lämpenemistä.
Tätä noidankehää ei katkaista pohjoisilla alueilla, joilla ihmisen toiminnot tuottavat vain vähän kasvihuonekaasuja, vaan ainoastaan maailmanlaajuisilla ilmastonmuutosta rajoittavilla toimilla. Arktisilla alueilla joudutaan joka tapauksessa sopeutumaan muutokseen ja samalla käyttämään hyväksi sen avaamia mahdollisuuksia. Tähän kuitenkin sisältyy suuria riskejä arktisen luonnon erityisen haavoittuvuuden vuoksi. Öljyonnettomuus on tarpeeksi suuri katastrofi jo Meksikonlahdella, mutta vastaavan suuruinen onnettomuus arktisilla alueilla aiheuttaisi vielä moninkertaisesti pysyvämpää ja kattavampaa tuhoa ympäristöön.
Suomi on ollut aloitteellinen siinä, että kaikki tähän liittyvät riskit voitaisiin ennalta ehkäistä. Ympäristöstandardien on oltava arktisilla alueilla tiukimmat mahdolliset niin luonnonvarojen hyödyntämisen kuin meriliikenteen osalta. Ennaltaehkäisyyn kuuluu myös laajojen alueiden täydellinen rauhoittaminen riskipitoisilta toiminnoilta luonnonsuojelualueina.
Hyvä uutinen arktisilla alueilla on se, ettei kansainvälisen jännityksen kasvu ole tuonut uusia vastakkaisuuksia pohjoiseen yhteistyöhön, Arktisen neuvoston kahdeksasta jäsenestä – pohjoismaat, Kanada, Venäjä ja Yhdysvallat – kukaan ei toistaiseksi ole halunnut uusia jännitteitä arktiseen yhteistyöhön, jossa yhteiset intressit ovat kutienkin suuria. Arktisen neuvoston seuraava ministerikokous on kolmen viikon päästä Kanadan Iqaluitissa. Siellä kahdeksan maan ministerit istuvat jälleen samassa pöydässä alkuperäiskansojen edustajien kanssa, mikä on arktisen yhteistyön ainutlaatuinen piirre. Alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittaminen ja elinolojen kohentaminen on kaiken arktisen yhteistyön tärkeä perusta.
2.4. 2015
