Maanantain EU:n ulkoministerikokouksen keskeisimpänä asiana Brysselissä on jälleen Venäjän ja Ukrainan tilanteen käsittely. Pakotteista tuskin keskustellaan, sillä vielä ei ole näköpiirissä mahdollisuuksia niiden vähentämiseen sen enempää kuin tarvetta niiden lisäämiseen jo tehtyjen pakotepäätösten vaikutusten ja niistä seuraavien kustannusten koko ajan vahvistuessa ja kasvaessa.
Yhtenä aiheena keskustelussa tulee olemaan aiemminkin esillä ollut kysymys siitä, miten vastata Venäjän propagandaan, joka liittyy erityisesti käynnissä olevaan Ukrainaa koskevaan informaatiosotaan. Neljän maan ulkoministerit – Englannin, Liettuan, Tanskan ja Viron – ovat myös lähettäneet kirjeen EU-kollegoilleen siitä, miten EU:n toimin voitaisiin vastata Venäjän valtiollisesti johdettuun venäläisille ja venäjänkielisille suunnattuun propagandaan.
Aihe on tärkeä ja haaste on monitahoinen. Vaikka Venäjän ulkopuolella maan valtiollisen ohjauksen alaisen median – ja muunlaista siellä valitettavasti on yhä vähemmän – propagandaan osataan pääsääntöisesti suhtautua kriittisesti, on tärkeätä, että virheisiin ja väärään tietoon myös reagoidaan nopeasti ja luotettavasti. Vaikeampi kysymys on, miten Venäjän omat kansalaiset voisivat muodostaa avoimeen tiedonvälitykseen perustuvaa kuvaa tapahtumista. Sama koskee myös venäjänkielistä väestöä maan ulkopuolella, jos se on vain Venäjän median varassa.
Siitä, että Venäjän propaganda on vahingollista ja siihen tulee oikealla tavalla vastata, on hyvin laaja yksimielisyys. Ratkaisu avoimessa yhteiskunnassa ei ole EU:n oman vastapropagandalaitoksen perustaminen. On kuitenkin muita, pääosin EU:n jäsenvaltioiden omissa käsissä olevia tapoja pitää huolta siitä, että asiallista ja oikeaa tietoa on myös venäjän kielellä saatavilla. Sitä kenen tehtävä se on ja miten sitä voidaan tukea, on vielä harkittava.
Asiaan on herätty aika myöhään ja monet maat olisivat voineet jo aiemmin omin toimin olla asiassa aktiivisempia, esimerkiksi pitää huolta siitä, että venäjänkielisillä vähemmistöillä on myös muita mahdollisuuksia saada tietoa ja seurata asioita kuin vain Venäjän media. Tätä ei aina otettu huomioon esimerkiksi Baltian maiden uuden itsenäisyysajan alussa, kun vähemmistökysymykset olivat vaikeita ja linjaa vielä haettiin.
Tähän liittyvät puhelinhaastattelukommenttini tiistaisessa Hufvudstadsbladetissa ovat saaneet erityistä huomiota Virossa. Tätä pahoittelen, sillä haastattelussa en maininnut Viroa lainkaan ja olen toki hyvin tietoinen siitä, että Virossa on myös venäjänkielisiä radio- ja tv-ohjelmia. Viittaus Baltian maihin koski yllämainittua asiaa. Tapasin torstaiaamuna Viron Helsingin lähettilään ja kävin hänen kanssaan hyvin asiallisessa ja ystävällisessä hengessä haastattelun asiat läpi. Keskustelussamme ei tullut esiin mitään sellaista, jonka perusteella näkisin, että tästä pitäisi aiheutua jotain haittaa maiden suhteisiin. Tässäkin asiassa tavoitteemme ovat yhtenevät.
16.1. 2015
