Niin sähköinen kuin printtimediakin ovat jo usean viikon ajan revitelleet kaiken mahdollisen ja vähän mahdottomankin Auto- ja kuljetusalan työntekijäin liiton tilasta ja erityisesti puheenjohtaja Timo Rädyn toiminnasta. Aihe on tärkeä ja yhteiskunnallisesti merkittävä muillekin kuin AKT:n jäsenille. Kaikki asiaa käsitelleet eivät ole kuitenkaan malttaneet pysyä asiajournalismin rajoissa vaan ovat menneet jo kyseenalaisen saippuoopperan puolelle. Näin silloin, kun itseään laatujournalismin lippulaivana kernaasti pitävä Helsingin Sanomatkin ryhtyy herkuttelemaan toteen näyttämättömillä juorupuheilla. Kummallista on myös se, miten Julkisen Sanan neuvoston puheenjohtajakin on kiirehtinyt osoittamaan ymmärrystä, vaikka on hyvin mahdollista, että prosessi poikii vielä useita JSN:n käsiteltäväksi tulevia kanteluja.
Poliisitutkinnan alaisissa ja henkilöitä koskevissa asioissa on viisasta varoa ottamasta ehdottomia kantoja ilman kaikkea tarpeellista tietoa. AKT:n tilasta ja henkilöstösuhteista on kuitenkin aivan riittävästi tietoa sellaisiin selkeisiin kannanottoihin, jollaisen esim. SAK ja puheenjohtaja Lauri Lyly ovat antaneet. Monet asioita sisältäpäin tuntevat AKT:n ja sen hallinnon jäsenet ovat antaneet vielä suoraviivaisempia kannanottoja. Liiton johdon luottamuksen ratkaisevat viime kädessä liiton jäsenet.
On hyvä, että ay-liikkeessä löytyvää työpaikkakiusaamista, hallinnon rahojen kyseenalaista käyttöä ja johdon huonoa käyttäytymistä voidaan käsitellä avoimesti myös julkisesti. Vielä parempi olisi, jos tähän nyt kiinnihaukannut media kävisi yhtä avoimesti ja kriittisesti läpi samoja ilmiöitä myös yritysmaailmassa. AKT:hen liittyvän asiallisen ja tervetulleen kirjoittelun lisäksi on myös sellaista kampanjanomaista kirjoittelua, jossa maalitauluna on yleensä ay-liike ja jonka salatarkoituksena on ammatillisen järjestäytymisen heikentäminen.
15.3. 2012
