Hallituksen käsittelyssä olleet ja nyt esitellyt suunnitelmat puolustusvoimien laajasta uudistamisesta eivät tulleet mistään puskasta. Uudistuksen käynnistäminen ja lähtökohdat on määritelty hallitusohjelmassa, jonka mukaan ”uudistuksella sopeutetaan puolustusvoimat pieneneviin ikäluokkiin ja kasvaviin kustannuspaineisiin ylläpitäen ja kehittäen puolustuksen ennaltaehkäisykykyä”. Yleinen asevelvollisuus ja aluepuolustus sekä sotilaallinen liittoutumattomuus ovat edelleen Suomen puolustuksen perustana. Puolustusvoimien tehtävät pysyvät ennallaan, säästöohjelma aloitetaan välittömästi ja se tarkoittaa hallitusohjelmassa sovitun kehysraamin mukaisesti 200 miljoonan euron vähennystä vuositasolla. Tulevaisuudessa puolustus perustuu nykyisen n. 350 000 sotilaan reservin asemasta n. 230 000 sotilaan suuruiseen suhteellisesti paremmin varustettuun ja toimintakykyisempään mobilisoitavaan joukkoon. Tällainen uudistus ei vielä ole kovin dramaattinen ja jää vielä vaatimattomammaksi kuin useissa Euroopan maissa tehdyt muutokset. Tällaisena se vastaa ennakoitavissa olevia tarpeita, tehtäviä ja uhkakuvia, joita ei enää pidä pälyillä vuoden 1939 maailmasta vaan 2000 luvun kasvavan keskinäisriippuvuuden maailman ja sen laaja-alaiseen turvallisuuteen kohdistuvien haasteiden valossa.
Puolustukseen osoitettavien voimavarojen käyttö täytyy organisoida mahdollisimman tehokkaasti mahdollisen kriisitilanteen tarpeista lähtien. Tämä näkyy sekä puolustushallinnossa että joukko-osastojen määrässä ja sijoittelussa. Heikkokuntoisista tiloista ja tehottomista neliömetreistä on järkevää luopua. Tehokkuutta ja motivointia parantaa se, että uudistuksessa kouluttajien määrä nousee 1,7:stä 2,5:een joukkuetta kohden. Uudistus tähtää siihen, että tulevaisuudessa voidaan maanpuolustuksen menoissa edelleen ylläpitää lähes tasasuuruista kohdentamista materiaalihankintojen, henkilöstökulujen ja toimintamenojen välillä.
Tärkeitä ja herkkiä asioita kaikissa isommissa muutoksissa ovat henkilöstön asema ja päätösten alueelliset vaikutukset. Henkilöstön osalta käytetään kaikkia ja olemassaolevia ja vielä tehostettavia muutosturvan keinoja. Paikkakuntakohtaiset toimet muun julkisen hallinnon sopeutustoimin otetaan myös heti täysmääräisesti käyttöön.
Pitkään vireillä ollut uudistus tehdään puolustuksen tarpeista ja lähtökohdista käsin. Ajankohta on kuitenkin sellainen, että jos tätä ei nyt toteututa on pakko vastata myös kysymykseen, mistä muusta toteuttamatta jäävät kustannussäästöt aiotaan ottaa.
Vaikka uudistus vastaa nykyisiin ja ennakoitavissa oleviin tarpeisiin ei kukaan voi varmuudella tietää, mitä muutostarpeita tulevaisuus voi tuoda. Pitkään on mm. keskusteltu yleisen asevelvollisuuden asemasta. Oma kantani on, että niin kauan kuin se toimii niinkin hyvin ja kustannustehokkaasti kuin Suomessa edelleen tapahtuu, ei siitä kevyesti kannata luopua. Yhä varteenotettavampi peruste tälle on myös se, että se tuottaa myös kansainvälisisissä vertailuissa parempaa, monipuolisempaa ja vaikuttavampaa osaamista rauhanturvatehtäviin kuin ammattiarmeijoiden käyttö.
11.2. 2012
